Kuten blogiani seuraavat tietävät, käyn silloin tällöin kirppiksillä katsomassa josko löytäisin jotain erityisen kiinnostavaa kotia täydentämään. Koska ajankohtaisia teemoja itselläni ovat olleet koko vuoden karsiminen, konmaritus ja minimalismi, olen tarkoituksella vähentänyt kirppiskäyntini minimiin viime aikoina. Sekalainen tavara kaappien kätköissä  sisältää  juuri kirppikseltä peräisin olevia (hetkellisiä) ihastuksia, joista osa onkin päätynyt takaisin kiertoon karsimisvimmassani.

Toisaalta moni kotimme piensisustuksen ikisuosikki on juuri kirpputorilta peräisin, joten kokonaan en kirppiksiä aio hylätä. Tiedän niiden valtavan potentiaalin ja vanhojen esineiden tuoman särmän sisustuksen tärkeänä mausteena. Niinpä pitkästä aikaa päätin käydä eilen lähellä sijaitsevassa Kierrätyskeskuksessa, enkä poistunut taaskaan tyhjin käsin. Mukaani lähti ensinnäkin yksi täydellisen puuterisen sävyinen itämainen matto, jonka saan jo huomenna pesulasta. Juttua siitä löydöstä tulossa erikseen!
Samalta reissulta ostin myös suomalaista taidegrafiikkaa, taulun, joka on Pekka Partasen (s.1924) taideteos vuodelta 1965. Taulu oli stailattu erääseen varsin sekalaiseen esillepanoon. Tiedättekö niitä, jotka on tehty joko väriteeman mukaan tai ajankohtaisen juhlapyhän ympärille. Onneksi oli, sillä yleensä varsinaisen tauluosaston jätän usein väliin sen ollessa yleensä varsin epäinspiroiva.  Ensiksi ihastuin pyöreäreunaisiin kultakehyksiin ja heti perään itse teokseen. Grafiikanlehdessä on yksi lempiaiheistani kukka-asetelma tunnelmallisesti kuvattuna.

Teoksen takana oleva ansioluettelo taiteilijasta paljasti Partasen teoksia löytyvän muun muassa Atenemumista ja Amos Anderssonin taidemuseosta, eli varsin ansioituneen pitkän uran tehneen taitelijan teos päätyi käsiini pienellä summalla. Tärkeintä tietysti on se, että teos sykähdytti ja viehätti minua. Taiteilijan kreditit puolestaan antoi syyn maksaa vähän enemmän tästä hankinnasta, kuin mitä yleensä maksan saman paikan hankinnoista.
Taulu tuntui omalta heti kotiin kannettuani, aivan kuin se olisi ollut meillä aina. Se löysi väliaikaisen paikan työpisteeltäni ja samalla täydellisen parin vanhasta rakkaasta kehystetystä valokuvasta, jossa on yhteen sointuvat kehykset. Parin lopullinen paikkakin jo löytyi, enää täytyy vaan naputtaa naulat seinään.
Juuri kun ehdin fiilistellä minimalistista modernia hotellia Madridissa, huomaan taas tämän kodin henkeä parhaiten täydentävän (ja sieluani puhuttelevan) juuri tällaiset vanhat yksittäiset asiat – yhdistettynä modernimpaan designiin toki raikkauden ja selkeyden säilyttämiseksi.

Tulipa upeat säät viikonlopuksi! Puutarhamme on puhkeamassa kukkaan, vihdoin kukkivat myös ensimmäiset tulppaanit. Huomisen ohjelmassa onkin ennen kaikkea ulkona hengailua ja puuhastelua. Riippukeinun voisi asentaa ja syödä terassilla.
Teki todella hyvää väsyttävän viikon päätteeksi tehdä ruokaa kaikessa rauhassa ja käydä sitten Pluton kanssa kävelyllä. Poiketa metsässä, nauttia lämpimän ilman kosketuksesta käsivarsilla (todellista luksusta vilukissalle) ja ihastella naapuruston täydessä kukassa olevia vanhoja kirsikkapuita. Nenään kantautui herkullisia tuoksuja merkkinä alkaneesta grillikaudesta ja linnut visersivät kilpaa sulosointujaan. Kesä, kyllä sinua onkin jo kaivattu.
Rentouttavaa viikonloppua teille!
A still life from our home with second hand art graphic piece I randomly found yesterday.