Rentoa sunnuntaita! Olen viihtynyt viime aikoina Tove Janssonin Sanojen Lahja -kirjan (2017) kanssa, joka koostuu hänen valituista sitaateista eri aihepiireihin ryhmiteltyinä. Tove Janssonin olen oikeastaan todella löytänyt vasta aikuisiällä. Hänen töistään koottu näyttely Ateneumissa teki suuren vaikutuksen ja sen koommin olen erityisellä kiinnostuksella suhtautunut häneen.
Sain syntymäpäivälahjaksi rakkaalta kälyltäni tämän kirjan ja uskon sen johtavan minut myös syvemmälle Janssonin kirjallisuuden pariin. Vaikka nämä sitaatit ovatkin poissa alkuperäisestä kontekstista, niissä on jotain taianomaisen terävänäköistä ja resonoivaa tavallisuudessaan. Ihana lahjaidea muuten ja tästä poimin varmasti lainauksia myös onnittelukortteihin jatkossa. Valikoin oheen suosikkejani ‘Kodeista ja asuinsijoista -osiosta, ja avaan hieman minussa heränneitä fiiliksiä.

Ohessa myös muutamia kuvia makuuhuoneen uusista verhoista, joista viimeksi ohimennen mainitsin. Kangas on ruotsalaisen Astridin, joka on tunnettu tyylikkäistä ja huippulaadukkaista kankaistaan. Verhokangas on tuplaleveää, ja siinä on noin puolet villaa sekä puolet pellavaa. Villa on ihana ja harvemmin Suomessa käytetty verhokangasmateriaali – elegantimpi kuin pellava ja ylellisen tuntuinen käytössä kankaan laskeutuen upeasti. Tämä verhohankinta oli vähän isompi satsaus, mutta näitä verhoja tuijottelen todella paljon hengatessani ison osan vapaa-ajasta juurikin makuuhuoneessa, joten ehdottomasti sen arvoinen!

“Tämä paikka oli odottanut häntä koko hänen elämänsä ajan, ehkä monta sataa vuotta! Se oli hänen siksi, että hän piti siitä enemmän kuin kukaan muu.”
Tove Jansson – Muumipappa ja meri (1965)

Tältä minusta tuntuu meidän talossa! Se on kovin vaatimaton ulkoa päin, eikä ympäristökään niin erityinen ole ainakaan äkkiseltään, mutta vuosikymmeniä elämää nähneiden seinien henkivää hyvää tunnelmaa ja sielua on senkin edestä. Päälle vielä tahto sekä sitoumus tehdä tästä talosta se itselle taianomaisin ja viihtyisin paikka elää, tekee tästä kodista erityisimmän paikan meidän perheelle.

“Ihmiset ovat liian kauan asuneet laatikoissa, enemmän tai vähemmän suorakulmaisissa, järkiperäisissä laatikoissa. Monet meistä muistavat menneiden aikojen kuviosahatut verannat, kesähuvilan, tuon vuosisadan alun rakastettavan ja ylikoristellun rakennustaiteen. Mutta tänäkin päivänä on nuoria ja mieleltään nuoria ja uudella tavalla rohkeita ihmisiä, joiden mielestä ei ketään ole tarkoitettu asumaan pienissä laatikoissa, toiminnallisissa mehiläispesissä. He ovat alkaneet kaivata irrationaalisia taloja, joissa voi asua, joissa epäsymmetria on tärkeää, leikkisiä taloja, jotka eivät masenna ilman että edes pääsee selville masennuksen syystä.”
Tove Jansson – Bulevardi ja muita kirjoituksia: Muumitalo, Muumilakso (1979)

Aivan fantastisesti sanottu! Koti ei ole sama kuin laatikko, eikä työelämä putki. Elämässä on kyse tietoisten valintojen lisäksi myös epäloogisista ja hullunkurisista tapahtumista, heittäytymistä erilaisten asioiden pariin, intuition seuraamisesta ja vasta jälkeen päin punaisen langan löytämisestä. Rakennuksiin suhtaudutaan mielestäni vielä tänäkin päivänä aivan liian vakavan järkiperäisesti ja insinöörilähtöisesti. Ripaus leikkisyyttä, yllätyksellisyyttä ja kepeyttä etenkin julkisissa tiloissa edistäisi varmasti koko kansan terveyttä tänäkin päivänä.

“Useimmat huoneet ovat niin kuin sadetakit, pelkkä suoja, ei muuta.”
Tove Jansson – Aurinkokaupunki (1974)

Valitettavan naulankantaan. Olen itsekin pääosan työ- ja kouluelämästäni (eli käsittämättömän määrän tunteja elämästäni) viettänyt juuri tämän kaltaisissa tiloissa, kokien vahvasti niiden ankeuden. Toisaalta ehkä juuri se on ruokkinut paloa ja arvostustani viihtyisiä tiloja kohtaan sekä virittänyt aistini huomioimaan herkästi ympäristöäni.

“Huoneet olivat niin korkeat, ettei valo koskaan ulottunut kattoon. Ikkunat olivat suuret ja vakavat, eivätkä mitkään maailman pitsiverhot saaneet niitä ystävällisiksi. Ne eivät olleet sellaiset ikkunat, josta katsottiin ulos, ne olivat sellaiset joista joku saattoi katsoa sisään – ja siitä Vilijonkka ei pitänyt.”
Tove Jansson – Näkymätön lapsi: Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin (1962)

Auts. Tältä kieltämättä monesti tuntuu minustakin komeisiin uusiin taloihin astuessa. Monien unelma, näyttävä tuplakorkea olohuone on hyvä esimerkki tilasta, jota ei ole helppo saada kodikkaan ja rennon tuntuiseksi, vaikka se hyvältä näyttääkin.

“Hän ymmärsi että huoneen olisi vähitellen saatava sellainen luonne joka sopi sen asujan elämäntapaan, aivan päällisin puolin ja hyvin tahdikkaasti hän sen siivosi, miehen ympyröihin kajoamatta.”
Tove Jansson – Aurinkokaupunki (1974)

Kodikkaimmat kodit heijastavat elämää talon seinien sisällä ja asukkaitaan, ja se onkin kaikista arvokkainta ja erityisintä niissä. Sen takia tyylikkääksi (myyntiin) stailatut asunnot näyttävät poikkeuksetta asunnoilta, ei oikeilta kodeilta, sillä juuri ne persoonalliset (henkeä luovat) asiat yleensä pyritään häivyttämään taka-alalle.

“Kotona mikään ei voi olla vaarallista”
Tove Jansson – Muumipeikko ja pyrstötähti (1955)

Tähän on hyvä lopettaa, sen verran murheellisesti viikonloppu maassamme alkoi. Näinä epävarmoina aikoina kodin lämpö ja merkitys vain korostuvat entisestään. Maailma olisi kovin erilainen jos meillä kaikilla olisi paikka, jossa tuntee olevansa turvassa.
Rauhaa ja rakkautta alkavaan viikkoon!
I’ve been spending cozy moments lately reading quotes from Tove Jansson. I also love my new curtains from Astrid, the fabric’s composition is of wool and linen, which make them very natural and exclusive.