Omin käsin tekeminen ja keramiikka kiinnostavat! Kerroin aiemmin Samujilla maalaamistani mukeista, joista etenkin toinen on ollut ahkerassa käytössä sen koommin. Mukien lisäksi olen viime päivät nauttinut voileipiä itse tehdyiltä keraamisilta lautasilta. Lautaset tein Studio Smoon muotoilija Marianne Huotarin ja keramiikkamerkki Raaka Rån Leena Kouhian opastuksella kivan pienen sisustusryhmän omalla keramiikkakurssilla yhtenä leppoisana sunnnuntaina Kaapelitehtaalla. Keramiikkatyöt jätettiin pajaan, jonka jälkeen Marianne ja Leena lasittivat sekä polttivat ne puolestamme. Oli jännää nähdä vajaan kuukauden kuluttua lopputulokset. “Ai, tommoisetko niistä tuli?!”
Kuinka terapeuttista olikaan saada kirjaimellisesti kädet saveen, eikä opetus olisi voinut olla innostavampaa ja tasokkaampaa ainakaan. Tekisi todella paljon mieli jatkaa keramiikan parissa, niin mukavaa puuhaa! Onkohan tämä joku hiljalleen lähestyvään keski-ikään liittyvä juttu, kun kädet syyhyää tehdä astioita omin käsin?

Olen muuten viime aikoina lukenut wabi-sabi konseptista siitä kiinnostuneena. Leonard Korenin kirja ‘Wabi-sabi for artists, designers, poets and philosphers’ on ohut, mutta taidokkasti kirjoitettu osuva opus tähän japanilaiseen vaikeasti sanoiksi puettavaan ideologiaan. Kiehtova konsepti ja filosofinen tapa nähdä kauneutta perinteisistä täydellisyyttä ja virheettömyyttä korostavista kauneusihanteista poiketen. Siihen liittyy pelkistäminen ja karsiminen, mutta kuitenkin sielukkaalla tavalla. Sanoisin näiden astioiden olevan wabi-sabi -henkisiä epätäydellisyydessään sekä rouheudessaan. Rosot reunoissa ja epämääräiset muodot siellä täällä tekevät niistä jotenkin äärimmäisen kiehtovia.
Ruotsalaisen Residence-sisustuslehden maaliskuun numero nosti muuten wabi-sabin uutena sisustustrendinä, enkä ihmettele – ovathan sen suuntaiset elementit olleetkin jo jonkin aikaa nousussa, etenkin keramiikan kasvattaessa suosiotaan.
Oi Japani, kohta olemmekin jo siellä! Japanilainen estetiikka on niin kovin kiehtovaa kaiken kaikkiaan. Juuri nyt luen Monoclen Tokio-opasta, jonka yhdessä esseessä sanotaan aiheeseen viitaten näin: “It’s said that the Japanese are sensitive to small-scale beauty but insensitive to large-scale ugliness: Tokyo’s streets epitomise this.”

Fiilis on mielestäni käsin tehdyssä keramiikassa se juttu, niin kuin Leena Kouhian Raaka Rå -merkin astioissa, jotka kyllä ovat ihan omaa luokkaansa. Niin upean luonteikkaita, enkä ihmettele, kun lukuisat ravintolat ovat tilanneet tältä merkiltä astiat. Leena ei ole koulutukseltaan keraamikko, vaan itse oppinut sattumalta alalle päätynyt visuaalisen työn ammattilainen, mikä antaa hänelle omien sanojensa mukaan ikään kuin vapauden tehdä normaalista totutusta tavasta poikkeavia astioita täysin oman näkemyksen mukaan. Kiinnostava ajatus!
Vielä on matkaa Raaka Rå:n ja Studio Smoon tasolle, mutta kokeilu ainakin viritti innostuksen jatkamaan asian parissa toinenkin kerta. Keramiikasta kiinnostuneiden pääkaupunkiseudulla asuvien kannattaa tarkkailla Kaapelitehtaan Septarian kurssitarjontaa. Pajalle saa myös ostettua 10-kerran kortteja, siinä ajassa ennättäisi varmaan tehdä vaikka kokonaisen astiaston jos oikein innostuu.
Mitä te tykkäätte keramiikasta ja rouheista esineistä osana kodin sisustusta?
I had an opportunity to participate in a ceramics workshop with designer Marianne Huotari from Studio Smoo, and Leena Kouhia behind Raaka Rå – ceramics brand. So much fun! I made two simple plates, which are perfect for sandwiches for example. I have been lately reading about wabi-sabi and I think these plates resemble the spirit with their rough imperfect features. The latest Residence-magazine also mentions wabi-sabi as one of the emerging interior trends right know.