Vihdoin terassi- ja pihajuttujen pariin! Ne ovat vallan unohtuneet tänä kesänä, joten tässä kuulumisia vähän laajemmin yhdellä kertaa. Mukana kuva terassin tämän vuoden ilmeestä, kivipuroprojektistani ja istutussuunnitelmistakin. Sisustuksesta ja kokemuksia terassikalusteistamme tulossa erikseen piakkoin. Onneksi ihania aurinkopäiviäkin on sopinut loman joukkoon, joten terassista on myös oikeasti päässyt nauttimaan viime viikkoina. Lomalla on myös ehtinyt puuhata ja somistaa, jonka ansiosta terassilla ja takapihalla viihtyy taas.
Kuvissa siis takapihamme, jonne rakennutimme vuosi sitten terassin Siperian lehtikuusesta. Terassilauta on harmaantunut luonnollisen kauniisti, kuten toivoimmekin. Ainoastaan talon seinustan vierellä katon lipan allaolevat puut ovat vielä harmaantumatta, sillä ne eivät kastu sateessa eikä aurinkokaan lautoihin juuri paista. Ajan kanssa tuo sävyero toivottavasti hiljalleen tasoittuu. Tikkuja terassista ei juuri ole irronnut, mutta keväällä puu hilseili jonkun verran.
Viime kesänä maalasimme vanhan aidan mattamustaksi. Sävyn muutos ruskeasta skarpimmaksi miellyttää edelleen, musta tuo rauhallisen taustan pihalle ja raikastaa myös samean sävyistä vanhaa rapattua talomme. Talon julkisivun raikastus ja uusi sävy rappauksen myötä on myös onneksi tulevaisuudessa edessä – sitä odotellessa!
Pihamme jakaantuu ikään kuin kolmeen osaan. Monille perennapenkeille omistetun etupihan puistomaisen puutarhan vastapainoksi toivoimme helppohoitoisen ja simppelin takapihan. Takapiha puolestaan johtaa alapihalle, joka vielä on pöheikköä. Sinne puolestaan rakennetaan lähivuosina puutarhaa, hedelmäpuita sekä marjapensaita. Ehkä myös autokatos ja varasto, toinen terassi, kasvihuone, grillikatos tai leikkimökki jollain aikataululla.
Koska takapihalla on luonnostaan kalliota ja metsikköä, toive helppohoitoisesta pihasta oli suhteellisen helppo toteuttaa. Kalliota on kaivettu lisää esiin ja montut täytin Kivikoplasta saaduilla kivillä, sillä toiveissa oli japanilaishenkinen kivipuro kallion kaveriksi. Kivipuro on kaunis ja helppohoitoinen vaihtoehto kallion koloja täyttämään, jolloin niihin kasaantuva sadevesikään ei näy. Rikkaruohotkin pysyvät melko hyvin poissa, kun kallio on ensiksi putsattu mullasta, vaikka toki vähän hiekkaa kivien alle valuukin ja sen myötä joku satunnainen kasvi toisinaan nypitään pois kivien välistä.
Kiviä oli mukava asetella paikoilleen ja ne miellyttävät enemmän silmääni kuin perennapenkit tuossa kohdassa. Vielä yhden säkillisen taidan kiviä hankkia, jotta saan muotoiltua puron ääriviivoja vielä selkeämmiksi. Kivillä on helppo rajata myös kasvialuiden reunoja siistimmiksi.
Kallion vieressä ja terassin kylkeen on myös istutettu viime kesänä nurmikkoa. Nurmikko voi huonosti alkukesästä ja hetken harmittelin, miksi emme hankkineet tuuheampaa siirtonurmea. Onneksi apuun tuli blogin kautta testiin saamani GreenCaren nurmikonhoitotuotteet. Olemmekin hoitaneet onnistuneesti nurmikkoa GreenCare Nurmikkokalkilla, häätäneet sammalta SammalPois-lannoitteella, lannoittaneet Kevät & Kesä Plus -sekoitteella sekä paikanneet nurmikkoa Nurmikon paikkausseoksella.
Helpottuneena voin todeta, että nurmikkomme on alkanut virkistymään tällä cocktaililla, sillä nurmikon soisi muuten luonnollisessa tilassa olevassa puutarhassa asustavan ainoastaan tuuheana ja hyvinvoivana.
Kesäkukkina ruukuissa meillä on terassilla tänä vuonna oliivipuita Ikean terassikuvauksista lunastettuina alkukesästä sekä ihastuttava suklaakosmos. Pöydällä puolestaan ilahduttaa raikas valkoinen syysasteri. Niin ikään samoista kuvauksista hankitusta kasvatuslaatikossa ovat voineet hyvin niin salaatit kuin yrtitikin, joita on ollut kiva hyödyntää kesäisissä kokkailuissa. Pihasuunnitelmassa olisi paikka isoille kasvatuslaatikoille taka- ja alapihan väliseen rinteeseen, mutten ole varma tarvitsemmeko tätä enempää yrttejä ja salaatteja ainakaan – toki vihanneksia voisi olla kiva kasvattaa omassa puutarhassa. Terassinnurkassa puolestaan nököttää kuvissa perennapenkkiin päätyvät valkoiset kellokukat, jonka kapeaan tuuheaan lehdistöön ihastuin kukkien lisäksi.
Istutustöitä on vielä vähän suunnitteilla loppukesäksi. Monivuotisista suunnitelmissa oli tehdä istutusalue sohvan taakse terassin ja kallion väliin, jossa kasvaa nyt rikkaruohoja. Ajatuksissa oli laittaa siihen koristekastikkaa. Kuinka huvittavaa, tämän suunnitelman mietittyäni jokin kaunis kastikka oli mystisesti löytänyt tiensä lähistöllä olevaan vanhaan lilja- ja iirispenkkiin ja sopii siihen kuin nakutettu. Suunnitelma vielä erillisestä koristekastikkapenkistä saikin hyvän parin ja vahvistusta entisestään. Lisäksi nurmikkoaluetta on tarkoitus laajentaa viistosti takana häämöttävää mäntyä ja timanttituijaa kohden sekä kaivaa esiin rikkaruohojen peittämää kalliota laajemmalta aleelta nurmikkoalueeen jatkoa rajaamaan. Aidan reunus puolestaan voi jatkossakin olla rennosti luonnontilassa, ja osa kalliosta maksaruohon peitossa.
Lilja- ja iirispenkin jatkeeksi aidan viereen siirretään myös helminukkajäkkärä etupihan puutarhan perennapenkistä. Helminukkajäkkärä on todella voimakkaasti leviävä laji, jota en voi kokemukseni perusteella suositella perennapenkkiin. Leviäminen aidan reunaa pitkin pöheikköön ei puolestaan haittaa, sillä kasvi on kaunis sinänsä ja kauniis hersyvä sekä hurjan tuuhea. Sopii paremmin isommalle alueelle, missä se voi vapaasti levittäytyä.
Yksinäisen timanttituijan ja männyn kohdalle tulisi pari eri korkuista timanttituijaa kolmen tuijan ryhmäksi. Niin ja tuo hurjan korkea mänty pitäisi yläpäästä hajaoksien osalta trimmata (prioriteettilistan jäkipäässä tosin, miestä en uskalla päästää kiipeämään eli joku partio pitää siihenkin palkata)! Olen niin iloinen, kun meillä kasvaa omassa ja naapuruston tonteilla vanhoja komeita mäntyjä, jotka näyttävät ihanilta läpi vuoden. Samoin kallio on kaunis luonnonelementti (+ kallio talon takana lupaa hyvää fensghuita, kun selusta on suojattu ja taloa eivät tuulet heilauttele).
Samaan syssyyn takapihan toiseen laitaan, mustan säleikön ja metsikön väliin hiekkalaatikon taustalle tontin rajalle puolestaan tulisi kameliajasmike. Jasmikkeet ovat niin ihania, niitä olisi ihana saada ehkä myös alapihan puutarhaan. Etupihalle puolestaan samaiselle tontin rajalle tulisi vielä tänä kesänä kourallinen pallohortensioita sekä valkoisen syreenin viereen kadun reunaan pari uutta taimea tulevaisuuden syreeniaidanteeksi. Talomme pohjoispäädyn (säleikön takainen) metsätontti on tulossa jossain vaiheessa myyntiin, joten toiveissa on aloittaa jo kasvillisuuden lisäys muutoksia ajatellen ja harventuvaa näkymää kaunistamaan.
…Niin ja haaveilen kyllä edelleen lasiovesta makuuhuoneestamme suoraan terassille! Voisikohan se jotenkin onnistua vielä tänä kesänä. Jospa vain. Olisi niin ihana avata aamulla ovi makuuhuoneesti ja hipsiä aamutakissa terasille aamukahville. Aamuauringon ensimmäiset säteet paistavat, kuinkas muutenkaan kuin juuri suoraan idän puoleisen makuuhuoneemme edustalle.
Myös uusia pihavalaisimia on toiveissa joka puolelle taloa, liuskekiveystä talon edustan polkuihin ja aita etupihalle. Näistä suunnitelmista ja haaveistahan voisi kirjoittaa kirjan! Kuten projektin alussa kanssamme pihasuunnitelmaa tehnyt maisema-arkkitehti sanoi reilu neljä vuotta sitten, tämän pihanne valmiiksi rakentaminen kannattaa ajatella sellaisena kymmenen vuoden projektina.( Ja päälle vielä vuodet, kun kasvit kasvavat ja kukoistavat.) Oikeassa taisi hän olla ja aikataulukin taitaa pitää, kun tarkemmin ajattelen!
Nautinnollisen hidas (lue: tuskaisen hidas, mutta kärsivällisyyttä kasvattava) projekti jollain tapaa tässä nopeasti liikkuvassa nykymaailmassa. Houkutteleva ajatus olla rakentamassa askel kerrallaan puutarhaa ja pihapiiriä, josta on toivottavasti iloa vielä vuosikymmeniksi eteenpäin.
Tällaisia kaikenkattavia pihakuulumisia tällä kertaa. Ensi kerralla siis jatketaan katsauksella terassin kalustukseen.
Aurinkoista heinäkuun lopun viikonloppua teille!
This is were we have spent ur vacation whenever weather allows. Our backyard’s garden and patio look in July 2017 in the pictures.
Blogi vs. todellisuus | Elämää ihanteellisimmillaan
Tätä aihetta olenkin jo pidemmän aikaa halunnut jotenkin käsitellä! Saan nimittäin usein kyselyitä, ystäviä tavatessani tai törmätessäni kadulla tuttuun vuosien takaa: onko meillä oikeasti sen näköistä (niin siistiä) kuin blogini antaa ymmärtää? Kysymys hämmentää joka kerta, vaikka ymmärrän syyn – annanhan blogissani varsin silotellun kuvan kodistamme. Huomaan kiirehtiväni selittelemään aina kysyjälle, kuinka rajaan kuvia usein rankalla kädellä, että eihän meillä nyt oikeasti siltä näytä koko ajan! Ei tietenkään näytä, sillä perhe-elämä pienen lapsen kanssa on sotkuista kaaoksen hallintaa ison osan ajasta. Elämä näkyy siellä, missä eletään. Kyse on siitä, mihin haluan keskittyä blogissani.
Luettuani eilen Helsingin Sanomien loistavan jutun “Lifestylebloggaajan elämä on liian ihanaa ollakseen totta – Onko jatkuva ”täydellisen minän” esittely narsistista, nykyaikaa vai osa ihmisyyttä?”, sekä pohdittuani blogeissa käynyttä keskustelua aitouden katoamisesta, sormeni hakeutuivat näppäimistölle kuin itsestään. Kyseisessä jutussa haastatellaan lifestyle-blogeista kertovan Kristallipalatsi-romaanin kirjoittajaa Anna-Kaari Hakkaraista, jonka näkemyksiin blogeista ilmiöinä voin pitkälti yhtyä. Hakkarainen kommentoi jutussa näin:
”Lifestyleblogeissa ihmiset paljastavat jotain hyvin henkilökohtaista: unelmansa ja käsityksensä tavoiteltavasta, hyvästä elämästä.”
Millainen on oma unelma ja käsitykseni tavoiteltavasta elämästä? Hyvään elämääni kuuluu selkeästi tuoreita kukkia, perheeni, oman näköiseksi sisustettu koti itselle merkityksellisten esineiden kera, omia hetkiä arjen kiireiden keskellä, nauttimista ympärilläni olevasta kauneudesta, tyytyväisyyttä elinympäristööni, positiivisuutta, unelmointia ja innostusta. Toivon siihen kuuluvan myös itseni kehittämistä, lempeyttä, rohkeutta, tavoitteita, luontokokemuksia, aitoutta, tyyliä, satunnaisia ostoksia, inspiraation lähteitä ja rentoutta. Kauniita havaintoja arjen pyörteistä – matkoja ja juhlahetkiäkin silloin tällöin. Tietoista pyrkimystä keskittyä hyvään ja kauniiseen elämässä puutteiden sijaan. Blogini pääpaino on sisustamisessa, asumisessa ja kodissa, vaikka muitakin itseäni kiinnostavia lifestyle-aiheita kulkee mukana.
Uskon että asioilla, joihin keskittyy on tapana vahvistua. Pyrin blogini kautta vahvistamaan tyytyväisyyden tunnetta olemassa olevasta ja tuoda esille niitä kulmia elämästäni, joista voin kokea aidosti kiitollisuutta ja iloa. Hyvää energiaa.
Ihanan jenkkiläisen optimistisesti, muistan jonkun blogin valokuvaustutoriaalissa bloggaajan sanoneen, että kauniiden kuvien avulla ikään kuin pysähdytään juhlistamaan elämää. Celebrate life!
Miten erilainen blogi olisikaan jos siinä keskityttäisiin pohtimaan kodin puutteita, kuvaamaan pieleen menneitä ratkaisuja ja arjen sotkuja, sekä listaamaan asioita jotka ärsyttävät elämässä juuri nyt? Aika erilainen, eikä varmaan kovin kiinnostava. Harmituksen aiheita löytyy meiltä jokaiselta.
Kyse on myös kommunikaatiosta, kuten juttukin mainitsee. Blogi on ikkuna omasta pienestä kuplasta valtavan suureen maailmaan ja kanava tavoittaa muita samanhenkisiä. On pelottavaa häivyttää yksityisyyden rajoja, mutta ennen kaikkea mielettömän innostavaa saada mahdollisuus tavoittaa jutuilla joukoittain ihmisiä, päästä keskustelemaan aiheista kommenttiboksissa, tarjota inspiraatiota ja rentoutumispaikkaa seesteisessä kuvavirrassa arjen keskellä sekä auttaa vastaamalla kysymyksiin. On ollut myös ilo huomata, kuinka mahtavan yhteisön me sisustusbloggaajat ja lukijat muodostamme. Mikä voimavara! Tuntuu hyvältä kuulua samanhenkisten joukkoon ja pähkäillä sisustusjuttuja sellaisten kanssa, jotka kokevat yhtä suurta paloa aihetta kohtaan ja jakavat ainakin osittain samankaltaisen elämäntyylin blogin myötä.
Aito intohimo jotain asiaa kohtaan näkyy ja puhuttelee, ja sitä bloggaajista valtaosa varmasti haluaa lukijoilleen tarjota – ei päteä tai leveillä elämällään. Sillä blogi ei ole yhtä kuin elämä, vaan tietynlainen editoitu heijastuma sen kertojasta.
Tasapainoilua blogin ja muun elämän välillä sumpliminen vaatii. Nyt kesälomalla ykkösprioriteettini on ollut lomailu perheeni kanssa, kaikki muu on tullut sen jälkeen. Blogi on kulkenut matkassa mukana ja aiheet ovat olleet sen mukaisia. Ette ole päässeet seuraaman sisustusprojektien etenemistä, mutta olen vienyt lukijani Mikkelin Asuntomessuille ja vierailulle Hotelli Punkaharjuun, vinkannut, miten kesäinen koti-spa loihditaan sekä kannustanut pohtimaan maltillisempaa suhtautumista kodin sisustamiseen.
Otin eilen ensimmäistä kertaa yli kolmeen viikkoon kuvia kodistamme. Kuvaussessio kesti paljon vähemmän aikaa kuin valmistelut. Harva blogin lukija varmaan tiedostaa, kuinka paljon työtä sisällöntuotanto blogiin todellisuudessa vaatii. Mies lähti lapsen kanssa Korkeasaareen ja talon tyhjennyttyä aloin vauhdilla puunaamaan. Ympäri lattioita olleet leluröykkiöt paikoilleen, pyykkikone laulamaan puhtaiden sukkien puutteessa, tuuletusta, imurointia ja pölyjen pyyhkimistä. Sitten päästiin siihen hauskempaan vaiheeseen. Hain kuunliljoja puutarhasta, valitsin maljakon, asettelin vähän tavaroita, möyhin tyynyjä ja aloin kuvailemaan ilman sen kummempaa agendaa tällä kertaa.
Ikuistin ohimenevän kesäisen hetken kauneuden, vaikken vielä silloin tiennyt millaisia postauksia niistä syntyisi. Sain kuvamateriaalia blogiini, siistin kodin, omaa tekemistä ja hyvän mielen itselleni.
Sananen vertailusta. Tunsin eilen valokuvausta aloittaessani huonoutta ja pettymystä siitä, kun kotonamme ei ole tapahtunut oikestaan yhtään mitään koko kesänä, vaikka itse olin päättänyt lomailla rennosti. Tyynyt sohvilla olivat kutakuinkin samat kuin alkukesästä, Konmari-projektikin seisahtanut kevään kiireissä ja kuvakulmistakin valikoituivat taas ne samat vanhat. Negatiivinen puhe pääni sisällä yltyi: “Varsinainen valebloggaaja!” Siinä missä monessa ihailemassani sisustusblogissa on tehty projekteja toisensa perään, jatkuvasti uutta inspiraatiota lukijoille innostavasti tarjoten, meillä ei kotirintamalla ole juuri mikään edennyt pitkään aikaan. Kun havaitsin negatiivisen ajatuskehän, pysähdyin ajattelemaan asiaa ja lopulta armahdin itseäni. Huomasin kehittäneeni itse ajatuksen, että blogini ei riitä, vaan sen pitäisi olla muuta. Päätin luopua mokomasta ajatuksesta.
Jos jotain olen oppinut, se on tämä. Nopein ja varmin tapa saada huono fiilis itselle on verrata itseään muihin ja kokea puutetta siitä, mitä toisella jo on. Ihan sama onko kyse kodista, blogista, työstä, ulkonäöstä, taidoista, elämästä – ihan mistä tahansa! Jokaisella on taakkansa ja polkunsa elämässä. Inspiroituminen ja ihailu ruokkivat hyvää omassa elämässä, kun taas vertailussa voi ainostaan hävitä. On eri asia ajatella ‘Tuollaisen seesteisen tunnelman minäkin haluan omaan kotiini.” kuin “Ahdistavaa, kun meillä on aina niin sotkuista. Miksi meillä ei näytä tuolta?”. Ensimäinen voi innostaa tekemään omaa elämän laatua edistäviä valintoja, kun taas toinen sumentaa mielen ja aiheuttaa vain negatiivisuutta – vaikka ajatus syntyisi aivan samasta kuvasta.
Medialukutaitoa tämän päivän yhteiskunnassa eläminen todella vaatii. On liian helppoa tehdä vääriä tulkintoja toisten elämästä, kun näkee vain valikoituja paloja, eikä koko tarinaa. Itsekin välillä kriittisesti mietin, mitä etenkin nuorempien lukijoiden suuntaan viestin. Tämä kirjoitus jäi myös mietityttämään, ehkä palaan aiheeseen toiste omiin kokemuksiini peilaten – millaisia vaiheita ja valintoja tämä blogissakin näkyvä elämäntilanne on edeltänyt. Rehellisyys ja rosoisuus (teksteissä tai kuvissa) tekevät myös minusta blogien lukijana sisällöstä kiinnostavaa, ne tarjoavat kosketuspintaa oikeaan ihmiseen blogin takana.
Tärkein ohje onkin niin blogia kirjoittaessa, kuin toisaalta blogeja lukiessa onkin mielestäni luopua vertailuista kokonaan. Yhdelle sopii viimeistellympi tyyli bloggaamisessa, toisille paljon huolettomampi. Se on rikkautta! Kun keskittyy poimimaan asioita ja ideoita, joista saa itse mielenrauhaa, iloa, virtaa ja inspiraatiota omien unelmien tavoitteluun ja nykyelämään, voi niin paljon paremmin!
Pyrkiä keskittymään ja nauttimaan kuvien kauneudesta sellaisenaan, eikä ajatella, kuinka oman kuvavirran pitäisi olla jollain tavoin parempi. Jättää lukematta, jos ahdistaa. Tarkastella omaa suhtautumista aiheeseen. Olla kiitollinen ja iloinen jokaisesta samanmielisestä, jonka onnistuu löytämään. Toivoa hyvää heille, jotka jatkavat eri suuntaan. Pohdiskella sisältä kumpuavasta hyvästä fiiliksestä ja innostuksesta käsin, mihin suuntaan itse haluaisi kehittyä. Jättää suosiolla pois sellainen, joka ei tue omaa käsitystä elämän ihanteista tai tunnu hyvältä. Ohjata ajatukset tietoisesti asioiden hyviin puoliin.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ajatuksia aihe herättää teissä? Rentouttavaa viikonlopun jatkoa!
I have been on vacation the past weeks, so it was nice to have a moment to take a couple of pictures from home. I also dived to discuss the interesting topic blogging vs. life…
10 x Parasta nyt | Kesäkuu
1. Kesän tuoksut
Rakastan alkukesää, kaikkialla on niin tuoksuvaa! Kävelyllä koiran kanssa havahdun usein, kuinka kesäiseltä ilma tuoksuu, etenkin sateen jälkeen. Vaikka tuoksu on tuttu lapsuudesta asti, joka vuosi se huumaa uudestaan. Vastaleikatun nurmikon tunnistettava tuoksu kuuluu myös olennaisesti kesään. Kukkia on joka puolella, omassa puutarhassa kesäkukat ja monivuotiset kukkivat kilpaa, niityt ja tien vierustat ovat luonnonkukkien valloittamat. Tonttiamme rajaavassa metsikössä kasvaa onnekseni valtavasti lempikukkiani kieloja. Keittiöön kävellessä ilman täyttää kypsien persikoiden makea tuoksu, yksi ihanimmista maailmassa.
2. Kesäloma
Kesälomani alkoi juuri, niin ihanaa! Kieltämättä olen loman tarpeessa, vähän tuntunut suossa tarpomiselta viime viikot, joten loistavaan saumaan tuli. Vielä kun säät hieman kirkastuisivat, onneksi sentään eilen oli upea kesäinen sää. Perheemme lomasuunnitelmamme ovat varsin perinteiset: kotimaan matkailua, sukulointia, päiväretkiä ja kotoilua sopivassa suhteessa.
3. Netflix: Girlboss
Nasty Gal Vintage -eBay kaupan Sophia Amoruson tarinaan pohjautuva Netflix-sarja Girlboss on ollut sopivan leppoisaa viihdettä itselleni hektisen arjen vastapainoksi viime aikoina. Sarja ei tosin tule jatkumaan ensimmäisen tuotantokauden jälkeen, enkä sanoisi sitä kaikkien aikojen lempparikseni myöskään, mutta silti riittävän hauskaksi katsottavaksi. Amoruson menestystarina sinänsä on inspiroiva, joten sen myötä innostuin sarjan aloittamaan. Tämän sarjan kohdalla ei ainakaan ole pelkoa ahdistumisesta tai siitä, että sarjamurhaajat hiipisivät yöuniin!
4. Lastenkirjat
Kun perhepiiriin kuuluu kirjaihmisiä, jotka ilahduttavat kirjalahjoilla kaikkina mahdollisina merkkipäivinä ja niiden ulkopuolellakin, on kirjojen lukeminen olennainen osa perhe-elämäämme pienen lapsen kanssa. Onneksi, sillä lastenkirjat ovat mielettömän ihania! Toiset tarjoavat lumoavia visuaalisia maailmoja, kuten järisyttävän kaunis Elsa Beskowin Auringonmuna. Toiset taas vetoavat samaistuttavuutensa ansiosta lapseen, kuten vaikka Riikka Jäntin Pikku hiiri, tuuliviiri -sarjan kirjat.
Onneksi tyttäremme pyytää, tai pikemminkin vaatii kirjojen lukemista monta kertaa päivässä. Kirjat kulkeutuvat niin ikään riippukeinuun ja terassille mukana kesäisin. Lukuhetkistä onkin tullut tärkeitä yhteisiä tuokioita ja lastenkirjojen myötä myös itselle on avautunut uusi maailma.
5. Vaatelöytöjä
Olen tehnyt muutamia hyviä vaatelöytöjä viime aikoina ja innostunut useammin pukemaan ylleni vähän normaalia enemmän värejä sekä kuoseja. Yksi suosikeista on Bossin mekko, jonka löysin uuden veroisena vain 40 eurolla eräästä käytettyjen vaatteiden liikkeestä. Mekossa on säväyttävä maalausmaisen geometrinen kuvio ja upea väripaletti – punaista, roosaa, ruskeaa, mustaa, valkoista. Skarppi mekko onkin lunastanut paikkansa ollessaan päälläni jo moneen kertaan täydellisenä työvaatteena.
Eilen löysin myös ihanat satiininhohtoiset kukkahousut Zarasta alennusmyynnistä, joista veikkaan kesäloman lemppareita, mutta sopivasti yhdisteltynä skarppiin yläosaan menevät myös töissä pitkälle syksyyn. Samalla alesta löytyi klassinen maastonvihreä parka-takki tytölleni.
6. Monia ihania tapahtumia
Kesäkuu on ollut todella vilkas sosiaalinen kuukausi, oikeastaan koko vuoden vilkkain. Kuukausi alkoi Italian lomalla hääpäivää juhlistamassa, tuon matkan toinen, sisustukseen painottuva osa on vielä jakamatta blogissa. Alkukuusta oli myös huikeat 100 -bileet erään kultturellin pariskunnan kotona Etelä-Helsingissä, joissa pääsi seurustelun lomassa ihastelemaan huikeaa nykytaidekokoelmaa sekä inspiroitumaan huipputyylikkään juhlaväen upeista lookeista. Ihanan inspiroiva ilta, kiitos vielä isäntäparille ja juhlaseurueelle!
Lisäksi on ollut kesän kunniaksi monenlaisia työillanviettoja, joista yhteen kuului escape room -tyyppinen kisailu Linnanmäellä ja myös pari kierrosta laitteita tuli käytyä siinä samassa. Oli myös ihana Kukkiva kesäpäivä -blogisiskojen kanssa, ja viime viikonloppuna juhannuksen viettoa ystäväporukan kanssa mökillä.
7. Puutarhan kukat ja suunnitelmat
Puutarhamme lähes kaikki kukat kukkivat kesäkuussa: tulppaanit, arovuokot, pionit, kevätesikot, syreenit, irikset ja monet muut lajit. Kuinka paljon puutarhan ilme onkaan muuttunut runsaammaksi kolmen vuoden kuluessa kasvien istutuksesta! Alppiruusut eivät tosin vielä ole kertaakaan kukkineet. Sipulikukkien uutuuksiin kuuluvat Thalia narsissit, kun taas uutena tulokkaana perennapenkkiin hankin viininpuna-oranssilehtisiä ‘Cherry cola’ keijunkukkia. Kasvin kauniit lehdet ihastuttavat ja sopivat puutarhan väripalettiin täydellisesti. Nämä kuvat on otettu kesäkuun alussa.
Lisäksi toiveissa on istuttaa tontin laidalle lisää valkoisia syreenejä sekä varjoisampaan kohtaan pallohortensioita. Takapihalle terassin ja kallion väliin aurinkoon puolestaan tulee heinämäistä viirihelpiä. Etupihan kukkapenkissä valtoimenaan levinneen helminukkajäkkärän ajattelin myös siirtää takapihan laitamille, jossa se voi huoletta levitä osittain luonnontilassa oleville alueille. Tilalle jääneelle isohkolle aluelle sopisi hyvin kunnon pionipenkki. Nurmikko puolestaan on ollut meillä murheenkryyni tänä kesänä, sen kohentaminen onkin suunnitelmissa tulevina viikkoina.
8. Kuvaussessio
Japanilaiseen sisustuslehteen tehtyä juttua ei voi olla mainitsematta kuun yhtenä huippujuttuna, vaikka siitä jo kerroinkin aiemmin. Perfektionismiin aika ajoin taipuvaisena olen kyllä ehtinyt jälkikäteen miettimään kohtia, jotka olisivat voineet olla vähän paremmin kuvaushetkellä. Kuinka turhaa! Kuvathan on jo otettu, koti on elävä kokonaisuus, jonka keskeneräisyys kuuluvat osaksi prosessia, kuten muistuttelen itseäni.
9. Kesälukemista: On ilo juoda teetä kanssasi
Niin ikään suvun kirjavastaavalta lahjaksi saadun, Espanjan myydyimpiin kirjailijoihin kuuluvan Mamen Sánchezin On ilo juoda teetä kanssasi -kirjan luin alkukuun lomamatkalla. Hulvaton, loppua kohden jopa vähän överi ja mukaansatempaava hyvän mielen kirja, eli juuri täydellistä rentoa kesälomalukemista. Kirjan takakansi tiivistää kirjan näihin sanoihin:
“Englantilaisen mahtisuvun komea vesa Atticus Craftsman ei koskaan matkusta ilman Earl Grey -teetä ja lempikirjaansa. Kun hänet lähetetään Madridiin lakkauttamaan Librarte-kirjallisuuslehteä, hän pakkaa laukkuunsa molemmat.
Lehden hurmaavat työntekijät Berta, Soleá, María, Asunción ja Gabriela eivät niin vain lakkauttamiseen alistu. Persoonalliset naiset keittävät kokoon suunnitelman työpaikkansa pelastamiseksi. Ja minkälaisen suunnitelman! Ainakin siihen liittyvät espanjalaiset kitarat ja kuuma Granada. Ja mitä tekemistä Atticus Craftsmanin katoamisella on tämän kaiken kanssa?
10. Svenskt Tenn Elefant -kuosin uudet sävyt
Yksi suloisimmista klassikkokuoseista on Estrid Ericsonin suunnittelema Svenskt Tennin Elefant, jota löytyy myös meiltä kotoa muun muassa muistilapuista ja lapsen lautasesta. Nyt tätä klassikkokuosia saa uusissa pastellisissa sävyissä, joista roosa ja mintunvihreä etenkin ihastuttavat. Ja taas on jotain uutta ihasteltavaa seuraavaalla Tukholman matkalla Svenskt Tennillä!
My favorites of June listed with pictures from blooms in our garden…