Vanhassa talossa asuminen on hurjan mielenkiintoista. Tunnelmasta talon seinien suojissa aistii sen, että talossa on eletty kymmeniä vuosia ja joukkoon mahtuu lukuisia tarinoita, osa meille tuttuja ja osa tuntemattomia. Vaikka talon sisäpinnat ovatkin uudistettu, eikä kotimme muistuta lainkaan edeltäjäänsä, talon pitkän iän voi aistia. Vanha kiehtoo ihan eri tavalla kuin uusi omalla kohdallani, niin esineissä kuin taloissakin, vaikka moni käytännön asia voisikin olla paremmin uudessa talossa – jo ihan pohjaratkaisusta lähtien.

Koska kyseessä on mieheni lapsuudenkoti, talon mukana tuli myös jonkun verran tavaraa laidasta laitaan. Viimeisimpinä vastaan jäämistöstä tuli takapihalle hylätty laatikko täynnä vanhoja käsinmaalattuna Delft-laattoja, jotka oli talon edellisen keittiön seinää koristamassa. Poimin joukosta kauneimman ja poistin siitä suurimmat laastit sekä lian. Laitoin vielä huopatassut alle ajatuksena pitää sitä kynttilänalusena pöydän päälle. Ehkä teen vielä pienen sivupöydän kannen laatoista, niin saadaan pala talon historiaa osaksi kotimme sisustusta.

Pihalta löytyi myös kuvassa näkyvä ruosteinen kuula, joka kiehtoo jollain kummalla tavalla. Heti näen sen mahdollisuudet sisustuksellisia asetelmia ajatellen. Kolmas löytö talon jäämistöistä viime päiviltä on amerikkalainen novellikokoelma 40-luvulta. Juuri sopiva kirja yöpöydälleni nyt, kun kynnys romaanin aloittamiseen tuntuu liian korkealta, kun taas yhden novellin pystyy hyvin lukemaan iltalukemisena ilman suurempaa sitoutumista. Kesälomaa varten on kertynyt pino kirjoja, niiden lukeminen onkin yksi tärkeimmistä tavoitteista tälle kesälle.
Yksi hienoimmista löydöistä talostamme onkin isossa roolissa kesää ja terassikautta ajatellen ansaiten ihan oman postauksen, eli jatkoa seuraa!
I found a box of old Delft tiles from our backyard and cleaned the prettiest one.