Elän seesteisiä ja samalla vähän jänniä viikkoja. Välivaihetta. Pääsiäinen tuli ja meni, äitiysloma sekä uusi arki alkoi, jäädessäni pois päivätyöstäni vähän normaalia aikaisemmin.

Huomaan peilaavani tämän hetken elämää jo vahvasti tulevaan. Vaikka tekemistä riittää ja olo muuttuu raskaammaksi, mieli on kevyt. Koti ja elämä ylipäänsä tuntuvat normaalia paljon rauhallisemmilta, jopa helpoilta. Tietoinen mieli sekä alitajunta prosessoivat kuinka elämä muuttuu, kun joukkomme kasvaa uudella perheenjäsenellä. Yhtäkkiä kolmevuotiaan ajoittainen uhma tuntuukin aika kevyeltä, jutut fiksuilta ja hänen touhunsa kovin itsenäisiltä muutenkin.

Juttelemme usein pikkuveljestä ja millaista vauvan hoito on. Isosisko valmistautuu innolla ja samaan aikaan pohdiskellen uuteen rooliinsa, suurin odotuksin, kuitenkaan ihan ymmärtämättä, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Ihan niin kuin me vanhemmat. Aavistuksia tulevasta on, mutta silti olemme taas aivan uuden äärellä. Valmiita ottamaan vastaan jotain elämää mullistavaa ja ainutlaatuista. Annan erilaisten ajatusten ja fiilisten tulla ja mennä. Juuri näin on hyvä.

Viimeksi jäädessäni äitiyslomalle, moni ystäväni oli samassa tilanteessa. Nyt tilanne on eri. Uskon uusien kuvioiden, tulevan vauva-arjen ja sen mukanaan tuomien tuttavuuksien löytyvän omalla painollaan, kun sen aika on. Onneksi en muutenkaan ole pitkästyvää sorttia. Päinvastoin, haasteeni on ennemmin malttaa rauhoittaa äitiysloma siihen tarkoitettuihin asioihin, hamuamatta liikaa tekemistä ja tavoitteita itselleni.

Istun keittiönpöydän ääressä ja huomioni kiinnittyy talomme ohi kadulla vaunujen kanssa käveleviin äiteihin. Vielä en ole yksi heistä.

Palaan to-do listaani ja laitan taas hihat heilumaan. Päivätyöni projektit ovat vaihtuneet omiini, joita edistän samalla pieteetillä. Kiinnitän erityistä huomiota ajankäyttööni, en halua tuhlata näitä kallisarvoisia päiviä turhanpäiväisyyksiin. Päiväunet ja rauhalliset aamut lehden kanssa aamupalan venyessä eivät ole turhia lainkaan. Olen myös löytänyt tosi innostavia uusia kiinnostuksen aiheita, joihin syventyä. Lista kirjoista, jotka haluan seuraavaksi lukea kasvaa.

Vaikka tekemistä riittää, valmistaudun jo henkisesti hidastamaan vauhtia, ja lopulta hyppämään vauvakuplaan. Tiputtamaan hanskat kaiken muun osalta, kun pikkuinen on vihdoin täällä. Siinä vaiheessa millään tekemättömällä ei saa olla väliä ja some kanavatkin hiljenevät osaltani.

Vielä hetken aikaa olen ikään kuin vapaa. Tulemaan, menemään, tekemään ja olemaan tekemättä. Nauttimaan tästä harvinaisesta elämänvaiheesta, täysin omassa aikataulussani.

Blogin aiheetkin laajenevat tulevina viikkoina ja kuukausina enenemässä määrin koskemaan tulevan vauvan tuomia muutoksia kotiin sekä elämään. Vaikka aiheet pysyvätkin pääosin sisustamisessa ja kodin laittamiseen liittyvissä projekteissa, ehkä tulen myös raottamaan lisää ajatuksia raskauteen liittyen omalla tavallani.

Onko siellä ruudun toisella puolella kenties ketään samassa tilanteessa olevaa? Te äidit, millaisia muistoja teillä on viikoista ennen vauvan syntymää? Oliko toisen (tai seuraavien) lasten odotus teistä millä tavalla erilaista kuin ensimmäisen? Olisi mielenkiintoista lukea!

Living those calm yet exciting times with so many thoughts going around my head, as my pregnancy has progressed already to the third trimester… 

Seuraa! Follow! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest