Kaupallinen yhteistyö: Kekkilä

Tervetuloa puutarhakierrokselle! Luvassa on paljon kuvia, mitä kaikkea olen viime aikoina puuhannut puutarhassa, sekä kokemuksia Kekkilän Kotikompostorista vuoden käytön jälkeen.

Kiitos 2020 kevään, en ole elämässä tehnyt yhtä paljon pihatöitä kuin viime kuukausina. Tuntuu muuten, että en ole ainut. Sellainen puutarhabuumi jyllää ainakin omassa somekuplassani, etten muista vastaavaa aiemmin nähneeni. Oletteko kiinnittäneet huomiota?

Yhteys luontoon on osaltani selvästi vahvistunut, enkä tiedä onko paluuta enää vanhaan arkeen, jossa ei olisi aikaa vaikkapa kunnon aamukävelylenkeille joka aamu. Olen ihan uudella valppaudella kiinnittänyt huomiota kevään etenemiseen, kuinka paljon päivässä parissa voi tapahtua. Metsäkävelyt ovat tuoneet voimaa ja tuulettaneet päätä, kun seinät ovat meinanneet kaatua päälle. Kuinka ihmeellinen luonto ja ekosysteemimme on, ja kuinka tärkeä sitä on muistaa vaalia arjen valinnoilla.

Sama pätee myös oman puutarhan hoitamiseen ja sen hyvinvoinnin vaalimiseen erilaisin keinoin. Tuntuu tärkeältä istuttaa puita ja pensaita, joista on paitsi hyötyä ilmastolle, myös iloa vielä vuosikymmenien kuluttua. Tuntuu myös itsestäänselvältä valita luonnonmukaisia multia ja lannoitteita, luoda myös näin tervettä pohjaa myös puutarhan tulevaisuudelle. “To create a garden is to believe in tomorrow.”

Kottikärryjä on tullut kärräiltyä enemmänkin tällä viikolla, ja se on käynyt ihan treenistä kukkapenkeissä kyykkimisen ohessa. (Huom. en tee puutarhatöitä valkoinen pellavamekko päällä, vaikka ihanneminäni tekisi.) Urakkanani on ollut siistiä nurmikon ja istutusalueiden välisiä reunoja kanttauslapiolla, nyhtää väärälle puolelle kasvaneet nurmikot juurineen pois ja siistiä alueet lopulla mustalla koristekatteella, jota olen levittänyt pari vuotta sitten laitetun jo painuneen ruskean katteen päälle. Musta koristekate ei näytä ollenkaan kovalta jos joku miettii, vaan korostaa kasveja ja näyttää raikkaalta. Hiilimäinen sävy sopii hyvin myös aitaamme. Tosi iso freesaus koko pihan ilmeeseen!

Musta kate toimii kivasti takapihan terassin viereisten kasvien, kuten koristekastikan ja kääpiöhappomarjan kanssa, sekä aluetta rajaavan kallion että kivipuron kanssa. Kiviä, heiniä, havuja sekä kasvien väreistä viininpunaista, valkoista ja roosaa pyrin toistamaan muutenkin läpi puutarhan, jotta punainen lanka säilyy. Näin tulee harmoninen fiilis, vaikka lajeja olisi useampia erilaisia. Tämä kallionäkymä on vastassa, kun avaan aamuisin makuuhuoneen oven terassille.

Vastuullisemmat valinnat ovat tuntuneet luonnollisemmilta kuin koskaan näinä poikkeusaikoina. Arjen matkustamisen jäätyä pois lähes kokonaan, huomio kiinnittyy myös siihen, mistä ruoka ja tavarat tulevat, ja kenelle maksan euroni. Tekee mieli tukea kotimaisia tekijöitä, tehdä itse entistä enemmän, ja olla niin omavarainen kuin voi. Tätä tukevat arjen pienet teot aina hävikin minimoimisesta kompostointiin, ja siihen, kun itse siemenestä kasvatetut kasvit saavat ravintonsa ruokamme jätteistä kompostoituneesta katekompostista. Niin pieni teko, kuin ruoanjätteiden laittaminen biojäteastiaan ja sen tyhjentäminen kompostoriin tuntuvatkin entistä merkityksellisemmältä asioilta. Hypätään hetkeksi kompostoinnin maailmaan, ennen kuin jatketaan puutarhakierrosta pidemmälle.

Millaisia kokemuksia meillä on Kotikompostorista vuoden käytön perusteella?

Kerroin vuosi sitten syitä, miksi päädyimme harmaaseen Kekkilän Kotikompostoriin kompostoria valitessamme. Postauksen löydät täältä. Tällä kertaa kerron kokemuksia siitä, kuinka yhteiselo Kotikompostorin kanssa on sujunut vuoden yhteiselon aikana.

Ensimmäinen reaktio minulla ja teillä oli Kotikompostorin nähtyä aika lailla sama. “Wau, voiko kompostori olla kaunis ja tyylikäs?!”  Uskon vahvasti hyvään muotoiluun arjessa lähtökohtana pitkäikäisille hankinnoille, eikä kompostorin valinnassa onneksi tarvitse tinkiä tästä periaatteesta. Kotikompostoria ei tarvitse kätkeä puskan taakse, vaan se voi reilusti olla paraatipaikalla katseiden alla.

Itse kompostointiprosessia on ollut kiinnostavaa seurata. Vaikka sain hyvät ohjeet kompostorin käyttämiseen, jossain vaiheessa talvella taisimme lipsua, mikä näkyi heti lämpömittarissa ja hajoamisprosessin hidastumisena. Onneksi pienet haasteet ovat olleet korjattavissa helposti, niinpä listaan ohessa vinkkejäni pulmien välttämiseksi.

Keväällä tyhjentäessäni kompostia ensimmäisen kerran, kompostorin luukku osoittautui superhelpoksi avata, eikä sieltä ryöpsähtänyt tavaraa maahan, kuten jännitin. Katekomposti oli helposti lapioitavissa pois luukun avaamisen jälkeen, josta se pääsi maahan ravitsemaan heräileviä kasveja.

Mitään merkkejä eläinten, kuten rusakoiden pyrkimisestä kompostiin emme ole huomanneet ja pinta on pysynyt virheettömänä. Myöskään hajuhaittoja ei ole ilmaantunut, vaan vastassa on aina miellyttävä lämmin maanomainen tuoksu. Mutkatonta ollut siis yhteiselomme, ja olemme olleet tosi tyytyväisiä, että valitsimme Kotikompostorin. Kompostorin tila on riittänyt hyvin nelihenkiselle perheellemme. Vajaan vuoden käytössä noin 2/3 tilasta on kulunut.

Vinkkejä aloittelevalle kompostorin käyttäjälle:

• Muista käyttää kompostikuiviketta! Jokaisella täyttökerralla on hyvä lisätä reilu kerros kuiviketta. Kuivike nopeuttaa hajoamisprosessia pitämällä kompostin rakenteen ilmavana estämällä liiallista tiivistymistä, joka voi johtaa kompostointiprosessin pysähtymiseen.
• Älä laita sekaan hitaasti kompostoituvia aineita kuten luita, ellet halua siivilöidä kompostia ennen käyttöönottoa. Myöskään biohajoavia muovipusseja ei suositella kotikompostorissa käytettäväksi.
• Tarkkaile lämpötilaa ja säädä tuuletusaukkoa tarpeen tullen. Lämpömittari on kotikompostoijan paras ystävä, sen näyttäessä 40-60 astetta, tiedät kompostoitumisprosessin olevan hyvässä vauhdissa.
• Sijoita kompostori paikkaan, jossa sen käyttö sujuu helposti. Paras sijoituspaikka on muiden jäteastioiden vieressä, jolloin käyttö ei vaadi ektravaivaa. Kompostori pysyy aktiivisena myös talvella, kun sitä ruokkii biojätteellä useamman kerran viikossa, siksi käytönnöllisyys kannattaa muistaa.
• Käytä kompostinvirkistettä ja sekoita. Aluksi meillä ei ollut sekoittajaa ja massa alkoi tiivistymään liikaa kuorikatteen unohtuessa. Onneksi tilanne saatiin ratkaistua lisäämällä katetta, sekoittamalla Kekkilä Kompostin sekoitussauvalla, sekä lisäämällä Kekkilä Kompostinvirkistettä.
• Mikäli komposti ei ole valmista tyhjentäessä eli multamaista suht kuivaa, ei hätää, sen voi jättää jälkikompostoitumaan maahan pressun alle.

Näin hyödynnät puolivalmista ja valmista kompostia:

• Perennapenkkien kevätlainnoitteeksi sopii puolivalmis katekomposti, jota voi levittää paksun kerroksen monivuotisten kasvien ja pensaiden päälle ravitsevaksi katteeksi.
• Valmista kompostia voi sekoittaa turveseokseen tai hiekkaan, jolloin saat multaa istutuksiisi. Huom! Kompostia ei voi käyttä sellaisenaan multana, sillä se voi polttaa kasvien juuret ollessaan liian tuhtia ravitsemusarvojensa puolesta.
• Puolivalmista kompostia voi käyttää lannoitteena kasvimaalla, esim. kurpitsat hyöytyvät runsasravinteisesti humuksesta, jota voi levittää kerroksen katteeksi maan päälle.

Tarkempia vinkkejä löydät kompostin käyttöön ja kaikkeen puutarhanhoitoon liittyen Kekkilän loistavilta sivuilta!

• 

• 

Kierros puutarhassani jatkukoon! Monivuotiset yrtit kasvavat jo ihanan tuuheina, ruohosipuli melkein kukkii. Oletteko huomanneet, että oman maan yrtit maistuvat paremmilta kuin kaupan? Totta tai mielikuvitusta, niitä on ihana käydä hakemassa kokkailuihin ja juomiin. Tätä iloa on edessä nyt monta kuukautta, muusta sadosta puhumattakaan.

Muut kasvatuslaatikot odottavat vielä tyhjinä satoa siemenistä ja taimista. Laatikkoja meillä on seitsemän kappaletta, ja ne on tehty terassilaudasta eli siperian lehtikuusesta. Tämä on ollut oikein sopiva määrä, ja tilaa on riittänyt erilaisille kokeiluille ja satoa tullut hienosti omiin tarpeisiin.

Kasvatuslaatikkojen takana kasvaa raparperia ja kasrviaisia, pengerryksen alapuolella löytyvät mustikka ja viinimarjapensaat, sekä hedelmäpuut eli eri omena-, luumu-, päärynä- ja kirsikkalajikkeita.

Taimet ulkoilevat päivisin, ja pääsevät maahan sitten, kun hallanvaara on ohi. Tässä on Cafe au lait -dahlioita ja kylvämäni kesäkurpitsan taimi, joka saa herkkänä kylmyydelle vielä odottaa siirtoa kasvimaalle.

Uusin tulokas puutarhaan kasvimaan kasvatuslaatikoiden keskelle saapui tänä viikonloppuna. Hauskan näköinen kiharatukkainen kaveri on rungollinen tundrapaju Yalta. Tundrapaju tekee viininpunaisia pajunkissoja keväisin, ja sen tuuhea roikkuva latvusto on kivan eloisa eikä kasva niin suureksi, että varjostaisi kasvimaata isompanakaan. Tundrapaju hankittiin koristepuuksi edesmenneen riippaoksaisen koristeomenapuu Royal Beautyn tilalle, joka menehtyi, koska emme olleet huomanneet poistaa varren sivuoksaa. Tärkeä juttu muistaa, kun kyseessä on toiseen lajiin varretettu puu!

Puun ympärillä ja kasvatuslaatikoden välissä olevan alueen viimeistelin Kekkilän valkoinen Gabro-koristekivellä, ja alle laitoin valkoista katekangasta. Tuli ihan japanilainen zen-fiilis! Toki kokonaisuus elävöittyy, kun ympärillä olevissa laatikoissa kasvavat salaatit, kurkut, kesäkurpitsat, koristekurpitsat, porkkanat, punajuuret ja chilit.

Entä nautitaanko meillä vaan puutarhasta koskaan, vai onko siellä olo yhtä huhkimista? Myönnän että ihan vaan ulkona chillailussa minulla olisi vielä parantamisen varaa. Useimmiten toki olen pihalla lasten kanssa, ja etenkin nuoremman perässä pysyessä ei istuskelu onnistu muutamaa sekuntia kauempaa. Vaikeaa on myös malttaa istahtaa alas nauttimaan työn tuloksista, ja kuitenkin ihan valtavan tärkeää jo ihan motivaationkin kannalta. Nyt kun alkuvuonna on nähty vaivaa pihan laittamiseen, voisi edessä olevana kesänä keskittyä enemmän nauttimispuoleen.

Terassitreffejä ystävien kanssa odotan kaikista eniten kesältä tämän erakoitumiskevään jälkeen!

Ainakaan paikoista chillailu ei jää kiinni, sillä meidän siperian lehtikuusesta tehdyt terassit ovat palvelleet todella hyvin tarpeitamme. On reilusti tilaa sohvaryhmälle ja hiekkalaatikko vieressä, sekä pienempi terassi alapihan lähellä, jonka ohessa on kasvimaa laatikoineen.

Siirrytään etupihalle. Tuomipihlaja aloitti upean kukintansa heti, kun viereinen rusokirsikka oli valmis hanaminsa kanssa. Sanoisin että tämä on melkein yhtä upea kukkapilvi! Seuraavana vuorossa onkin takapihan makuuhuoneen edustan pilvikirsikka, joka on kasvanut upeasti todella korkeaksi ja tuuheaksi viidessä vuodessa.

Monivuotiset kasvit ja sipuli kukat on sijoitettu etupihan perennapenkkeihin, jotka ovat kauneimmillaan ilta-auringossa. Kukkimisvuorossa ovat nyt tulppaanit, narsissit, valkoinen pikkutalvio, patjarikko, palloesikko, ja esikko Herttoniemi. Etupihan kukkapenkkien kanssa minuun taisi silloin seitsemän vuotta sitten iskeä kukkahulluus, niin isot penkit päätin silloin perustaa. Monia lajeja onkin tullut kokeiltua ja virheitä tehtyä vaikka meillä oli suunnittelija apuna alussa, enkä ole ollut ihan tyytyväinen alueeseen, ehkä juuri siksi tätä puolta näkyykin harvemmin kuvissani.

Huom. Tuo yläpuolella oleva kuvan kohta näyttää ihan erilailta kun päiväliljat sekä pionit kukkivat, ja komeakuunliljat ovat nousseet. Oikeanpuoleisessa (ei kuvassa näkyvässä) penkissä on mm. iriksiä, pioneja, syysleimua, punahattua, maksaruohoa, angervoja, perhosorvokkia.

Tämän vuoden ensimmäiset muutokset etupihan kasveihin oli hankalaksi siemenistä leviämisen takia osoittautuneiden preerioheinien poistaminen kolmesta kohdasta. Tilalle tuli siilikuusia, joista on ikivihreinä iloa talvellakin. Lajin vinkkasi Eva Wuite, ja hyvä kun kysyin, enpä olisi itse keksinyt. Olin itse ajatellut vain pallotuijia, mutta siilikuusen tiivis kasvutapa miellyttääkin vielä enemmän. Lisäksi tavoitteena on lisätä penkkiin maltitillisesti leviävää hakoneheinää tuomaan vehreyttä ja jatkumoa takapihan heinä-teemaan.

Tulppaaneista suosikkini on kenties tämä toissa vuonna istuttamani Salmon impression -lajike. Pitääkin muistaa istuttaa kukkasipuleja syksyllä välivuoden jälkeen. Minulla on muistikirja puutarhajutuille, johon kirjoitan päiväkirjanomaisesti mitä olen tehnyt, mikä laji kukkii milloinkin, uusia ideoita ja inspiraationlähteitä, muistutuksia erinäisistä töistä, mitä olen istuttanut, ja niin edelleen. Myös iPhonestani löytyy kansio puutarhakuville, josta inspiskuvat ja kuvadokumentaatio omista kasveista löytyvät. Toki löytyy myös lista kiinnostavista lajikkeista puhelimen muistiinpanoista, vihkon ollessa kotona.

Monivuotisten kukkien sijoittaminen yhtenäisesti suuriin penkkeihin on tuntunut toimivalta ratkaisuilta myös visuaalisesti, sen sijaan että niitä ripottelisi sinne tänne. Lisäksi tähän kuvassa näkyvälle nurmikolle on tulossa vielä kasvatuslaatikko yksivuotisille leikkokukille, joiden kasvattamisesta taannoin kerroin blogissakin.

Makeakirsikan ympärillä kasvavat pallohortensiat ovat vasta hitaasti nousemassa, yksi suosikeistani, joka kukkii upeasti monta kuukautta loppukesästä. Myös kirsikoita näyttää olevan tulossa kukkien määrästä päätellen, jospa ehtisimme apajille ennen lintuja tänä vuonna.

Vaivasta huolimatta, onhan puutarhan hoitaminen myös hurjan palkitsevaa ja opettavaistakin. Tuntuukin, että kasvien ympärille oleminen lintujen visertäessä on tarjonnut minulle tärkeää hetkessä elämistä ja sielunruokaa tänä paikoitellen uuvuttavana keväänä. Kiitollinen olo siitä, että olen saanut hoitaa puutarhaa, ja siitä, että se on hoitanut minua, kuten vanha kiinalainen sanonta kuuluu.

Toivottavasti viihdyitte kierroksella. Pidän tänään puutarhaspesiaalin Instagramissa storiesien puolella, eli tervetuloa jatkamaan kanssani aiheen parissa siellä puolella!

Our garden in May 2020 in pictures.

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest