Elämme vähintäänkin erikoisia aikoja. Viime viikolla vielä elättelimme toiveita päästä perheen kanssa risteilylle, tämän viikon alkuun mennessä oli jo selvä koronaviruksen edetessä, ettei nyt kannata lähteä Ruotsin suuntaan laivamatkalle. Harmi siirtyneestä kauan odotetusta lomasta kutistui pikkiriikkiseksi maailman suuria uutisia lukiessa. Tunnelma on odottava, kun tietoa valuu, miten asiat etenevät meillä ja maailmalla.
Täytyy vain suojautua virukselta parhaan mukaan, pitää mieli rauhallisena, olla harkitsevainen ja toivoa parasta. Jossain vaiheessa tämä tilanne varmasti helpottaa, siihen täytyy uskoa. Riittävän voimakkaita varatoimia toivoisin ihmisiltä riskiryhmään kuuluvien takia, tietoa keinoista on ainakin runsaasti saatavilla. Onneksi kukaan ei enää varmasti vähättele tilannetta, toisin kuin vielä viikko sitten.
Optimismia kaoottiseen maailmaan tuo iloa pursuava runsas mimosan oksa kirjaston tason päällä. Näin lähikukkakaupassa mimosapuun ensimmäistä kertaa elämässäni, kuinka kaunis se olikaan. Mimosan tuoksua ei voita mikään ja keltainen on yksi lempiväreistäni.
Olen haaveillut mimosamatkasta Italiaan, samaan tapaan kuin aiemmin tekemämme kirsikankukkamatka Japaniin. Kuinka kaukaiselta haaveelta sekin tuntuu tällä hetkellä! Ihan kummallista jo yksilönkin näkökulmasta, että yht’äkkiä rajat sulkeutuvat eikä lomamatkoja sekä menemisiä voikaan suunnitella tuttuun tapaan. Nämä toki ovat maailman mittakaavassa pieniä murheita.
Kirjoitin jutun Italian Piemonten lomastamme Villa La Madonnassa helmikuun Glorian koti -lehteen, niin kuin jotkut teistä oli huomannut saamieni kivojen viestien perusteella. Blogissa olen postannut hotellista täällä ja täällä. Toivottavasti jutusta on hyötyä ja iloa tulevaisuutta ajatelle, kun ajat matkustelulle ovat taas suopeammat. Onneksi pääsimme viime kesänä tuolle Italian matka, jotain ihanaa mitä muistella, kun seuraavan loman ajankohdasta ei juuri nyt ole tietoa.
Muuten päivät ovat menneet työjuttujen parissa omassa yrityksessäni, mikä selittää hiljaisemman vaiheen somessa osaltani. Olen heittäytyjä, kun ryhdyn johonkin, keskityn siihen intensiivisesti ja haluan selvittää sekä oppia kaiken saatavilla olevan, uppoutua täysillä. Uusissa aluissa on jotain aivan mielettömän energisoivaa. Vaikka aina olen saanut virtaa tekemistäni töistä, en muista koska olisin ollut näin motivoitunut työasioista, mikä on oikeasti tosi siistiä. Optimismia ilmassa silläkin rintamalla.
Millaisissa tunnelmissa siellä puolen ruutua ollaan koronaviruksen levitessä? Ovatko teillä lomasuunnitelmat muuttuneet?
Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest