Syksyn alussa juhlimme rakasta pientä poikaamme nimijuhlien merkeissä. Juhlat pidettiin kotonamme pienimuotoisesti ja koolla olivat vanhemmat, sisarukset perheineen ja kummit. Ihana lämminhenkinen ja rento juhla, jonka myötä pienin perheenjäsen toivotettiin tervetulleeksi maailmaan!

Koska emme kuulu kirkkoon, pidimme nimiäiset ristiäisten sijaan, kuten esikoisellekin aikoinaan. Kirkollisten juhlien perinteiset seremoniat ovat kyllä sellaisia, jotka koen usein (papista riippuen) kauniin koskettavina ja juhlallisina, joten niiden puuttuessa onkin miettiminen, kuinka luoda tunnelma ja ohjelma nimijuhlaan. Ohessa tunnelmakuvia kotoamme ennen juhlan alkua ja siinä ohessa muuan sananen juhlajärjestelyistä sekä päivän kulusta.

Nimiäisjuhlien tyyli

Toiveissa oli tuoda klassista  ja perinteikästä tunnelmaa juhlakoristeluiden sekä juhlapöydän osalta, joten esillä oli monia perittyjä asioita. Myös sävyjen suhteen mentiin vaaleansinisillä yksityiskohdilla, niin kuin perinteisiin kuuluu. Juhlassa oli vain muuan pienempi lapsi valtaosan vieraita ollessa aikuisia, joten koristelut olivat aikuisen tyyliin kuten ristiäisissä ennen vanhaan, ei niinkään lastenkutsumaiset tai jonkun teeman mukaiset, kuten toisinaan tänä päivänä näkee. Inspiraationa toimi vanha mustavalkokuva menneiltä vuosikymmeniltä eräistä ristiäisistä, joka meillä on kehystettynä ja pääsi tarjoiluvaunun koristeeksi.

Kukat ja kynttilät

Keskeisin elementti koristelujen osalta olivat kukat ympäri kotia. Vaaleansinisten kukkien ollessa vähissä, olohuoneen sohvapöydän kimpun keskipisteeksi valitsin sinisen hortensian. Toivoin luonnollista ja rennohkoa kimppua, joten muut oksat valitsin tätä ajatusta vaalien, hortensian ollessa itsessään verrattaen ryhdikäs ja ehkä hivenen pöpöösi kukka kimpussa etenkin. Lempikukkani jouluruusu, valkoinen vahakukka, tupsuheinät ja ‘ludeheinät’ sekä pienilehtinen kaartuva eukalyptus toivat kokonaisuuteen rentoutta, ja lähikukkakauppani floristi sitoi oksat kimpuksi toiveitani kuunnellen. Kukat pääsivät Marimekon Urna-vaasiin.

Myös anoppini oli tilannut juhlaamme kauniin kukkakimpun samaisesta kukkakaupasta. Siinä oli onneksi yhteneväisyyden kannalta samoja kukkia, eli hortensia ja vahakukkaa, sekä perinteikkäämpiä valkoisia ruusuja ja eustomaa. Matalampi kimppu koristi ruokapöytää ja rentouden vuoksi maljakoksi valikoitui hiekansävyinen ruukku.

Lisäksi ostin muutamia oksia kimpussa olleita kukkia, joita laitoin tarjoilupöydille, sekä vieras wcn ja eteisen ikkunalaudoille pienempiin maljakkoihin. Kynttilät paloivat juhlapäivänä niin tuokkukupeissa kuin kynttilänjaloissa pitkin kotia tuoden juhlatunnelmaa. Ulkona kukki valkoiset krysanteemit, ja juhlia varten pääoven viereen oli hankittu ulkolyhty, mutta kynttilä oli unohdettu sytyttää kaikessa kiireessä.

Juhlapöytä

Juhlapöydän koristelujen tärkein elementti olivat kahviastiasto ja kakku, molemmat noudattaen väriteemaa. Kahvistiasto on miehen peruja Ruotsista tuotu sinisellä ruusukuviolla koristeltu perinteikäs serviisi merkiltä Hackefors Porslin. Tätä kyseistä ruusuastiastoa käytämme aniharvoin, joten sen kattaminen tuntuu juhlalta jo itsessään, ja sopi mainiosti värityksen sekä tyylin osalta juhlaamme. Astiastoon kuuluu myös pieni maljakko, joka koristi juomille varattua tarjoiluvaunua. Vatimaiset laakeat samppanjalasit lainasin anopilta, kuten myös vanhan hienon valkoisen pöytäliinan nimikirjaimineen. Esille kaivettiin toki myös hopealusikat ja -kakkulapio, sekä Georg Jensen -kokoelmani osasia.

Kakku puolestaan oli ruotsalainen perinnekakku eli prinsessakakku leipomosta vaaleansinisellä kuorrutuksella. Koristeena päällä oli valkoisella kuorrutteella kirjoitettu päivänsankarin nimi sekä valkoisia ruusuja. Myös tyttäremme nimiäiskakku oli aikoinaan prinsessakakku, joten perinnettä noudatettiin myös kakkuvalinnan suhteen.

Muut tarjoilut

Kuvat napsin ennen vieraiden saapumista, joten tarjoilut eivät kuviin ennättäneet. Suolaisena tarjoilimme anoppini valmistamia graavilohileipiä, ja lapsille juustovoileipiä, sekä lihapasteijoita. Makeana tarjoiltiin kakkua, äitini leipomaa omenapiirakkaa sekä kookos-valkosuklaamanteleita. Suurkiitos avusta tarjoilujen suhteen tätäkin kautta! Juomana tarjoilimme shampanjaa, kahvia, teetä ja mehua.

Tarjoilut katettiin noutopöytään keittiön työskentelytasolle ja kakku ruokapöydälle. Vieraat levittäytyivät ruokailutilan lisäksi olohuoneeseen ja terassille nauttimaan kesäisen lämpimästä päivästä.

Nimiäisohjelma

Vieraiden saavuttua ja saatuaan käsiinsä alkumaljat oli ohjelman vuoro, joka alkoi tervetuliaissanoilla ja nimenpaljastuksella. Mieheni piti pienen puheen, jossa kerrottiin nimen taustoista, kuten nimen alkuperästä, keitä saman nimisiä merkkihenkilöitä on historiassa ollut, kuinka moni henkilö kantaa tuota nimeä, sekä kuinka päädyimme nimeen. Nimi oli ollut käytössä ja vieraiden tiedossa syntymähetkeltä saakka, joten ainoastaan toinen nimi oli yllätys, josta olimme paljastaneet yhden kirjaimen verran ennen nimijuhlia. Puheessa siis paljastimme tuon toisen nimen ja kerroimme syitä sen valinnalle.

Tämän jälkeen oli ihanan lauluesityksen vuoro kitaran säestyksellä ja kummin lukema värssy, jotka saivat herkistymään. Ohjelman jälkeen olikin kahvittelun vuoro ja vapaata seurustelua, sekä ryhmäkuvan otto. Kummit viihtyivät iloksemme ja jäivät seurustelemaan kanssamme iltamyöhään asti.

Vaatteet ja muut

Pojalle puettiin ylleen äärettömän kaunis ristiäismekko, joka on ollut käytössä suvun vauvoilla jo vuodesta 1905 saakka. Siihen on ommellut kainaloihin sisäpuolelle kiinnitetyt kanttinauhat, joihin on kirjoitettu jokaisen puvussa kastetun nimi vuosiluvun kera. Hyvä idea mielestäni, näin puvun virstanpylväät historiasta kulkevat mekon mukana! Poikamme oli 16. mekko yllään.

Muuten pukukoodi oli juhlissa vapaa. Itselläni oli yllä sinipohjainen kukkamekko pitkillä hihoilla. Kuumahan siinä tuli päivän ollessa todella lämmin, ja varsin epäkäytännöllinen valinta imetyksen kannalta. Oman asuvalinnan tekisin jälkikäteen mietittynä toisin, mutta se onkin ainoa ei niin onnistunut asia juhlissa!

Lahjaksi pienokainen sai toinen toistaan suloisempia juttuja onnentoivotusten kanssa, kuten astiaston, rahaa, vanhan hopeavadin, säästöpossun, piirroksen itsestään kehystettynä, kengät, formula-auton sekä kirjoja.

Vaikka juhlien järjestäminen ei ole suosikkipuuhaani ja aina pieni jännityksen aihe itselleni, kuten olen kertonut aikaisemmin, tällä kerralla olimme onneksi hyvissä ajoin liikkeellä järjestelyjen suhteen ja saimme apua, joten juhlatunnelmaan oli helppo laskeutua ja juhlasta pystyi itsekin nauttimaan. Toki pienemmissä juhlissa on vähemmän säätämistä, etenkin kuin lapsivieraita oli vähemmän. Se taas tekee juhlatilanteesta helpomman ja aikaa jää enemmän seurustelulle – niin ihana kuin olisi ollutkin saada laajempi joukko ystäviä ja sukulaisia koolle. Vauva oli tyytyväinen koko päivän eikä moksiskaan juhlaväestä ja äänistä ympärillään. Hän viihtyi mainiosti milloin kenenkin sylissä, sitterissä tai torkkumassa sängyssä – aina löytyi lämmin syli ottamaan hänet vastaan.

Oli vallan ihana päivä ja juhla. Kiitos kaikille mukana oleville! Päivästä muistoksi saimme onneksi myös pojan valokuvaaja-kummitädin ikuistamia upeita otoksia. Niistä teen ehkä valokuvakirjan, kunhan pääsen sinne asti to do -listallani.

Nimiäiset päättivät samalla juhlaputken perheessämme, niin syntymäpäivien kuin hääpäivän jatkeena. Seuraava juhla kotonamme onkin ehdoton ykkössuosikkini, nimittäin joulu!

The decorations and snapshots from our son’s name giving party. Such an lovely day with the small group of family and friends gathered together to celebrate our little boy!

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest