Sunnuntainen tervehdys! Viikko vierähti vauhdilla, tällä kertaa vähän etäämmällä blogista ja somesta. Joskus pieni hengähdystauko on yksinkertaisesti paikallaan. Väkisin vääntämiseen en usko, vaan hyvään fiilikseen ennemminkin bloggaamisessa. Jotenkin tuntuu, että ajatukseni ovat yhtä silppua, joten tässä erinäisistä viime aikojen sisustukseen liittyvistä ajatuksistani kooste. Olkaa hyvät!
Olohuone vai #elohuone?
Olen miettinyt muun muassa kaipaisiko olohuoneemme sisustus päivitystä ja minkälaista. Ikean uuden kuvaston julkaisun yhteydessä lanseerattu termi #elohuone kuvastaa olohuoneen monipuolista merkitystä ja käyttötarkoitusta. Meillä olohuone on suhteellisen vähällä käytöllä huoneen ollessa hieman erillään kodin sydämestä eli ruokailutilasta ja keittiöstä. Olen miettinyt mistä olohuoneen vähäinen käyttöaste johtuu ja voisiko sisustuksen päivitys kenties houkutella meitä viettämään enemmän aikaa olohuoneessa. Kenties laiskotteluun paremmin soveltuva sohva ja laiskanlinna kutsuisivat viettämään enemmän aikaa huoneessa, kuten myös upottavampi matto? Suunnitelmista ja ideoista voisin kirjoittaa lisää ihan erikseen. Toisaalta, koska kaikki on periaatteessa aivan hyvin, joten vielä mietin, kuinka isoon muutokseen tässä kannattaa ryhtyä. Mutta sitten taas toisaalta, olisipa ihanaa jos jokainen huone kotona tuntuisi lempihuoneelta!
Sisustuslehdet ja inspiraation lähteet
Syksyllä kaipaa inspiraatiota kodin sisutukseen, kuten moni teistäkin on todennut edellisviikon postauksen kommenteissa. Sattumalta huomaamani Instagramissa Homevialauran aloittaman keskustelun tiimoilta sisustuslehtien yksipuoliseen sisältöön liittyen ja jäin pohtimaan, mistä oikeastaan löydän itse sisustusinspiraatiota.
Olen samaa mieltä, että sellaista hienostunutta ylellisyyttä voisi olla enemmänkin suomalaisten lehtien kohteiden joukossa. Tällä en tarkoita prameilevaa luksusta ja blingblingiä, vaan eleganttia Howard-sohvatyyliä kyseiseen keskusteluun viitaten. Nykyinen tarjonta tuntuu usein sillisalaatilta, kun kaikkia makuja pyritään palvelemaan vaikka helmiäkin on toki joukossa.
Lehtiä kuitenkin luen ahkerasti, niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin. Silloin tällöin lehtien sivuilla tulee vastaan tulee koti, joka inspiroi, valtaosan kuitenkin ollessa kaukana omasta tyylistä ja lempilehtien joidenkin numeroiden ollessa nopeasti usein selattuna.
Ruotsalaiset lehdet ovat toisinaan ihan kiinnostavia, vaikka harvemmin nekään ovat ihan prikulleen oman tyylin ytimessä. Residence on upean tyylipuhdas ja visuaalisesti upea, mutta toisaalta aika yksipuolinen minimalistisuudessaan. Kaipaan myös vähän runsaampaa ja kodikkaampaa tyylinspiraatiota, kun taas Skönä Hem on usein vähän turhankin runsas makuuni. Tanskalaisesta designista tykkään, mutta lehdet jättävät jotenkin kylmäksi. Elle Decor UK oli pitkään lempilehteni, siitä kuitenkin ajauduin erilleen jokunen vuosi sitten kosketuspinnan jotenkin yllättäen kadotessa.
Ehkäpä suurimman inspiraation saankin yksittäisiä henkilöitä ja heidän juttujaan seuraamalla eri kanavissa lehtien sijaan. Viime postauksessa esittelyssä ollut Villa La Madonna on juuri sitä sisustustyyliä, mitä kaipaisin itse lehtien sivuille. Kuten hotellia pyörittävä henkilö vierailullamme totesi, tyyli on tarkoituksella eksklusiivinen muttei luksustyylinen (sillä nenäpystyssä olevaa väkeä sinne ei kaivata). Jotenkin tuo kuvaus resonoi sen kanssa mitä kodiltani myös toivoisin, luksus-sanalla on jotenkin viileä ja ulkokultainen kaiku omaan korvaani, vaikka elämän ylellisyyksistä ja kauneudesta nautinkin sen saadessa myös näkyä.
Pakko saada oma mankeli!
Olen vaivihkaa huomannut mieltyväni enemmän ja enemmän puuvillaisiin vuodevaatteisiin pitkän pellavakauden jälkeen. Kaipaan sileää tuntua iholleni ilmavan ja luonnollisen rouhean pellavan sijaan. Hotellivuode omassa kotona kiinnostaa! Tämä on haastava yhdistelmä yhdistettynä siihen tosiasiaan, että olen todella laiska silittäjä. Ajatusketju poiki oivalluksen, mankeli pelastaisi tilanteen. Täydellistä! Sen jälkeen en ole juuri muusta puhunutkaan kotona kuin mankelin hankkimisesta.
Kieltämättä asiasta on hankala puhua kuulostamatta pikkuvaimolta, kuten Lisbet e.:n Liisa on hyvin ilmaissut asian aikoinaan jutussaan Mankelointi käy terapiasta. Ilmeisesti kommenttiboksin keskustelun perusteella on vielä 2000-luvullakin pieni, mutta intohimoinen mankeloijayhteisö, vaikka katoavaa kansanperinnettä taitaakin olla. Ehkä kuulun itsekin pian mankeloinnin puolestapuhujiin.
Pikainen pyörähdys netissä osoitti, että mankeleita valmistaa enää vain yksi merkki, ovh:n ollessa reilu 300 euroa. Internet myös valaisi mankeleiden olevan käytännössä elinikäisiä robustin tekniikkansa puolesta, joka ei ole juuri muuttunut vuosikymmenten varrella. Onneksi netti tuntuu olevan pullollaan myynnissä olevia mankeleita, joten huomattavasti edullisemminkin voi kapistuksen itselleen hankkia, etenkin jos retrotyyli mankelin ulkonäön suhteen ei haittaa. Odotan jo innolla sitä hetkeä kun pääsen mankeloimaan lautasliinat, lakanat ja pöytäliinat – tältä aiheelta saattaa olla vaikea teidän lukijoidenkaan välttyä kun projekti etenee.
Mitäs teillä on ollut mielessä? Entä mitä tuumaatte sisustuslehtien nykytilasta, vastaako sisältö toiveitanne? Myös kaikki mankelointiin hurahtaneet saavat mieluusti ilmoittautua!
Few favorites from our home in the pictures… Have a great new week ahead!
Hei
Perin äitini mankelin ja hoitelin sillä pyykkimme kunnes tuli aika myydä omakotitalomme.
Nykyisessä talossamme on iso pesutupa ja siellä mankeli, missä jatkan mankelointia. Täytyy myöntää, että mankeloin myös pellavalakanat. Ovat paljon miellyttävämmät käyttää ja pölyäminen on minimaalista. Sanotaanhan myös, että mankeloidut lakanat ovat eduksi, jos perheessä on hengitystie-allergiaa. Tiedä häntä. On myös mukavaa olla hetki omien ajatustensa kanssa tänä tietotulva-aikana!
Olen yli 50 v ja mankeloinut aina. Silitystä inhoan ja silitän vain välttämättömät mutta mankeloida kyllä jaksan. Ja minä myös mankeloin myös pellavalakanat.
Mankeli olisi ihan huippu. Tästä olen pari vuotta jo haaveillut. Ainoaksi esteeksi koen sen säilyttämisen kotona. Missä huoneessa ? Hmm 🙂
Sama juttu täällä, kaipaan mankeloituja, “kovia” lakanoita. Anopin mankeli rikkoontui ja hän osti uuden. Mutta eipä ollutkaan niin hyvä, kuin vihreä retromankeli. Niinpä mieheni laittoi ilmoituksen lehteen mankelin ostosta ja haimme yksi sunnuntai neljä mankelia ympäri kaupunkia. Yhteishintaa näille neljälle yksilölle tuli alle 100,- ja lähipiiri sai kaikki vintage-Upot.
Hankin lähes 10 vuotta sitten retromankelin, kermanvärisen Upon, jossa tiikkinen “etulauta”. Vanhan mankelin halusin koska uudet kotikäyttöön myynnissä olleet, ainakaan silloin, eivät olisi olleet yhtä tarkoituksen sopia: käyttöohjeessa luki että pussilakanat voi vain läpimankeloida. Ja minähän haluan mankeloida pussilakanoita ihan niin että pyörivät telan ympäri.
Hyvin on retro palvellut.
Mankeloinnille iso suositus täältä, mutta sinähän sen jo tiesitkin. Jään innolla odottamaan, minkälaisen mankelin löydät kotiinne! Retrotyylisistä löytyy melkoisia kaunottaria.
Minäkin tykkään sileistä, viileän tuntuisista puuvillalakanoista (perkaalipuuvillaa ehdottomasti!). Ja en pidä silittämisestä, enkä omista mankelia. Siispä olen alkanut pesettää lakanat pesulassa! Sieltä ne tulee ihanan sileiksi mankeloituina, todella hotellilakanan tuntuisina. Tyynyliinat pesen itse, koska ne on helppo silittää.
Todella hyvä idea tuo pesettäminen! Ammattilaislaitteilla pestyt ja mankeloidut lakanat ovat varmasti just niin kuin hotellissa, eikä hintakaan taida olla paha. Ehkäpä hemmottelen joka kerta ja vien parit lakanat lähipesulaan!
…Tajusin juuri mankeloidessa, että napilliset lakanat ei siihen mene – lisäksi tarvitsisin varmaan vähän opetusta, miten lakanat saa ihan suoraksi mankeliin ettei tule ryppyjä. Ei mankelointikaan siis aivan mutkatonta taida olla!
Mankeli on loistava keksintö, makeloin kaikki lakanat ja pyyheliinat. Sekä pellava- että puuvillalakanoista tulee ihanan miellyttäviä ihoa vasten, ne pölyävät vähemmän ja menevät kauniimmin kaappiinkin. Vanha mankelini meni hiljattain rikki ja hätäpäissäni ostin uuden. En ole siihen täysin tyyväinen, tuntuu jotenkin aika hepposelta. Harkitsenkin nyt vanhan retro-mankelin etsimistä.
Mankeli on kyllä ihana, tekstiilit pääsevät oikeuksiinsa aivan eri tavalla! Itse päädyin lopulta uudempaan malliin, vain pari kertaa käytettyyn yksilööm. Hyvältä vaikuttaa tämäkin, kun ei ole kokemusta kunnon retromankelista. Onneksi niitä on hyvin saatavilla jos päädyt sellaisen hankkimaan! 🙂