Mistä kodikkuus syntyy?

Jäin pohdiskelemaan edellisten kotikuvien jälkeen sitä, miksi koen kotimme nyt erityisen kodikkaaksi ja mieluisaksi näin parin vuoden asumisen jälkeen. Kodikkuus lienee jotain todella henkilökohtaista, eikä se ole sisustustyyliin sidottu asia. Onhan kotikin äärimmäisen henkilökohtainen paikka jollain tapaa. Se, mikä tuntuu yhdellä kodikkaalta, vaikuttaa todella ei-kodikkaalle jostain toisesta. Niinpä vastauksia tuohon kysymykseen on varmasti niin monta kuin vastaajiakin. Tulin siihen tulokseen, että kodikas koti syntyy huomioimalla itselle tärkeät asiat riittävällä tasolla. Sekä estetiikan että toiminnallisuuksen tulee miellyttää. Tai ainakaan ne eivät saa häiritä liikaa.

Toisille on tärkeä päästä mielukuvissa arkisista ympyröistä muualle, vaikka hotellitunnelmiin kotiovesta sisään astuessa. Se tietysti ihan yhtä hyväksyttävää kuin se, että toivoo kodin näyttävän ja tuntuvan ennemminkin mummonmökiltä. Kodikas koti heijastaa usein muistoja menneestä sekä jollain alitajunnantasolla tarpeitamme ja tavoitteitamme elämässä, joko saavutettuja tai vielä tulevaisuudessa häämöttäviä. Aitous ja rehellisyys on mielestäni tärkeitä. Sillä tarkoitan, että koti vastaa omaa näkemystä kyseisellä ajanhetkellä, mikä ikinä se onkaan, eikä esimerkiksi vallitsevia trendejä – ellei ne satu miellyttämään.

Tässä vielä listaa henkilökohtausesta näkökulmasta itselleni tärkeimmistä asioita, jotka tekevät kodistani kodin.

1. Valokuvia ja tauluja

2. Vanhaa ja uutta

3. Harmoniaa ja dynamiikkaa

Värimaailman olen pyrkinyt pitämään neutraalina, mikä luo harmonisen tunnelman. Harmoniaa ja levollista tunnelmaa toivon omalta kodiltani. Meidän perheessä on muuten niin vilkasta ja eloisaa väkeä, että tunnelma meillä on hyvin elämänmakuinen – mitä harmoninen sisustus sopivasti tasapainottaa. Väripilkahduksia saa tuotua kukkia, tekstiilejä ja muita pienesineitä vaihtelemalla. Väriä tulee myös leluista, jotka ovat vaivihkaa valloittaneet kotimme lapsen myötä. Dynamiikkaa ja mielenkintoa puolestaan tuo kontrastit, kuten mustan värin käyttö sekä messinkiset ja kultaiset kiiltävät yksityiskohdat. Tällöin yleisilme ei jää pliisuksi. Myös eri aikakausien kalusteiden käyttö ja tyylien sekoittelu tuo eloa värien puolesta neutraaliin ilmeeseen.

4. Enemmän persoonallisuutta ja vähemmän kliseisyytty

Koska sisustus on oma juttu, on minulle tärkeää, että kotimme huokuu persoonallisuutta. Mielenkiintoisesti villit värikokeilut ja räväkkyys nähdään usein enemmän persoonallisena. Tässä asiassa olen aivan eri mieltä. Persoonallinen koti on sellainen, joka heijastaa asukkaitansa, riippumatta siitä onko väriskaala musta ja valkoinen vai pastellinsävyjen kirjo. Pyrin välttämään myös kliseisyyttä ja huomaan ärsyyntyväni ajatuksesta, että kotonani olisi liikaa esimerkiksi blogeissa paljon näkyviä juttuja. Toisaalta, mikä on minulle klisee, on jollekin toiselle ilahduttava sisustuselementti. Ero on hiuksenhieno ja määrittely täysin henkilökohtainen asia. Ehkä tärkeintä on se miten asiat yhdistelee. Mielenkiintoisella ja uudella tavalla yhdistettynä tuttu asia näyttääkin uudelta ja kiehtovalta. Tähän pyrin ennen kaikkea oman kotini sisustuksessa.

5. Tilavuutta ja järjestystä

Mitä mieltä olette näistä ajatuksista? Mistä kodikkuus syntyy sinun mielestä? Olisi kiva kuulla kommenttisi! Lisäksi haastan seuraavat blogit mukaan kertomaan ajatuksistaan aiheeseen liittyen: Heinässä Heiluvassa, SEES ja Marjamailla.