Vaati reilu kolmekymmentä vuotta eloa ja vähän opastusta avata silmät kuvien kauneudelle. Toki olen aina arvostanut syksyn värejä ja sienisatoa. Mutta kesän jälkeensä jättämät haalistuneet kukat – ne olen armottomasti onnistunut sulkemaan pois silmistäni. Kunnes nyt.
Mikä aarreaitta eteeni paljastuikaan, eikä omaa pihaa tai tien reunuksia kauemmaksi tarvitse lähteä! Keittiönpöytämme muuttui vaivihkaa kukkatyöpajaksi kannettuani nämä seepian suodattamat aarteeni odottamaan esillepanoa.
Kauneuden löytäminen arkisista pienistä asioista on yksi juttu, jossa todella toivoisin kehittyväni entistä taitavammaksi. Toinen toive on oppia paremmin taltioimaan näitä arkisia löytöjä ja sotkuja kauniisti valokuviin. Olkoon tämä harjoitus pieni askel oikeaan suuntaan.
Aurinkoista syysviikkoa!
Only recently I have realized what hidden beauty there lies in the flowers left behind by the summer.
Karun kauniita luonnon antimia 🙂 Sopivat hyvin moderniin kotiin!
Hyvää syysviikkoa <3
Just näin! 🙂 Ei ole luontoa voittanutta kauneudessa ja monet kukkakaupan oksat jää kakkoseksi… Kiitos paljon & hyvää syysviikkoa sinne pohjoiseen myös! <3