Uusi vuosi ja uusi juttusarja alkakoon, sen nimi on GoodLifeHack!
GoodLifeHack-juttusarjassa jaan helppoja pieniä oivalluksia, jotka ovat parantaneet tai helpottaneet omaa arkeani. Koska elämä muodostuu pitkälti pienistä asioista ja niiden toistoista, on merkitystä niillä asioilla, jotka teemme autopilotilla – rutiineilla toisin sanoen. Uuden vuoden ja vuosikymmenen alku on luonteva ajankohta tarkastella omia rutiineja ja tuoda elämään tietoisesti sellaisia tapoja, jotka tukevat hyvinvointiamme erityisesti pitkässä juoksussa. Hyvien rutiinien omaksuminen voi auttaa myös karsimaan huonoja usein toistuvia tapoja. Sillä mitä teemme päivittäin ja viikoittain on yllättävän suuri vaikutus vuosien mittaan, ei niinkään sillä mitä teemme lomalla tai kokeilemme satunnaisesti.
GoodLifeHack-aihepiirejä ovat ruoka, koti, ruuhkavuodet, mielen ja kehon vireänä pitäminen. Toiveenani on postata yksi GoodLifeHack -postaus viikottain, mutten lupaa. Mitään monimutkaista ja vaikeasti toteutettavaa en juttusarjassa jaa. Sen lupaan!
GoodLifeHack-juttusarjan ensimmäisessä osassa jaan vinkin joka sopii alkuvuoden elämäntaparemonttien ykkössesonkiin mitä parhaiten. Tavoitteenani on lisätä kasvisten osuutta perheemme ruokavaliossa ja tämä keino tukee tavoitteen täyttymistä arjessa. Olen aloittanut tekemään kerralla ison padan helppoa kasvisruokaa arkiviikon varalle, yleensä jotain kasviskeittoa jota syömme pitkin viikkoa joko pääruokana lisukkeineen tai alkuruokana, jolloin myös muun pääruoan ateriakoko on helpompi pitää kohtuullisena. Vähän myöhempänä helppo mutkat suoriksi -kaava minkä tahansa kasviskeiton valmistamiseen, mikä nopeuttaa hommaa entisestään.
Loistavassa Alexandra Soveralin Perfect Skin -kirjassa puhutaan kokonaisvaltaisen ihonhoidon lisäksi ravinnon vaikutuksesta ihoon ja siitä nappasin ajatuksen. Kasviskeiton syöminen jokaisen aterian aluksi on peräisin Portugalista, kuten Soveralin sukujuuretkin. Siellä kaikki vauvasta vaariin syövät ensiksi keiton, sitten pääruokaa sen mukaan mitä haluavat ja jaksavat. Näin keho saa aina ensiksi ravinteita ja nestettä helposti imeytyvässä muodossa, riippumatta siitä, mitä muuta aterialla on tarjolla.
Välimerellistä ruokavaliota tuntuvat niin monet hyvinvoinnin ja terveyden asiantuntijat kannattavan, että sen kannalle alan itsekin kallistumaan, kun mietin, millainen on hyvä tavoitemalli ruokavaliolle pitkällä tähtäimellä.
Padallinen lämmintä kasvisruokaa viikoksi
Mitä? Ensimmäinen GoodLifeHack on seuraavanlainen. Tee joka sunnuntai tai maanantai koko arkiviikoksi iso padallinen jotain kasvisruokaa, kuten yksinkertaista ja maukasta kasvissosekeittoa. Näin arkipäiviksi riittää lämmintä kasvisruokaa, joku päivä pääruoaksi lisukkeiden kera ja muille päiville pieneksi alkuruoaksi. Kasviskeitto on keitto on kevyttä ja ravitsevaa, sekä vie suurimmalta nälältä terän ja auttaa siten hallitsemaan pääruoan annoskokoa.
Miten? Kasviskeitto syntyy nopeimmillaan todella helposti: laita kattilaan haluttuja kasviksia, sekä sipulia ja valkosipulia, ehkä myös inkivääriä, peitä vedellä ja keitä kypsäksi. Liemikuutioita en itse käytä tällä hetkellä koska pyrin puhtaampaan ravintoon, mutta lisään laakerinlehden ja mausteita (kuten esim kurkumaa ja chiliä) tai vaikka timjamia. Mikäli kasviksissa on eri kypsymisaika, lisää ne kypsymisjärjestyksessä, näin kaikki kypsyvät samaan aikaan. Huom. tässä ohjeessa ei käytetä öljyä tai rasvaa, mikä auttaa keittoa säilymään pidempään ja tekee siitä entistä kevyempää sekä valmistamisesta nopeampaa, kun kasviksia ei ensin paisteta. Lisää kattilaan halutessasi täyttäviä proteiinipitoisia linssejä tai papuja, jotka ovat lisäksi edullisia ja täynnä antioksidantteja sekä suolistolle elintärkeitä ravintokuituja. Myös tomaattimurska sopii moniin keittoihin makua täyteläistämään, kuten bataatin, porkkanan ja kurpitsan kaveriksi. Surauta keitto lopuksi soseeksi halutessasi.
Pääraaka-ainetta voi vaihdella sesongin ja saatavuuden mukaan, samoin kuin mausteita. Itse tykkään valmistaa keiton fiiliksen mukaan, mutta jos kaipaat ideoita, laita Googleen hakusanaksi sosekeitto tai kasviskeitto. Viimeksi keitossani porisi salotti- ja valkosipulia, inkivääriä, laakerinlehti, bataattia, kurkumaa, tomaattimurskaa, ja punaisia linssejä.
Miksi? Padallinen kasvista viikoksi jääkapissa takaa sen, että arkiviikolla on aina lämmitettävää (ei prosessoitua) ruokaa jääkaapissa, aterian saa tarvittaessa pöytään lämmitettynä alle viidessä minuutissa. Myöskään muita kasvislisukkeita ei tarvitse miettiä ja valmistella niin paljoa aterian kylkeen. Niinä päivinä kun tarjolla on muuten einestä, tulee hyvä mieli, kun ainakin ensimmäinen (ja tärkein) osa ateriasta koostuu itse tehdystä ravitsevasta keitosta.
Kasvissosekeiton lisäksi toinen kasvisruoka, jota olen tehnyt on intialainen linssimuhennos Dal. Näistä kahdesta vaihtoehdosta mieluisampi on sosekeitto, sillä sitä jaksaa helposti syödä pienen kulhollisen vaikka joka päivä, kun taas intialainen linssilisuke saattaa helpommin alkaa kyllästyttää. Onneksi kasviskeittojen suhteen on loputon määrä mahdollisuuksia. Kasvisruoka voisi hyvin olla myös esim. jonkun sortin papupata, itse kokeilen seuraavaksi sellaista mainiosta Satu Koiviston Gastronaatti2-kirjasta.
Vaihtelua, ruokaisuutta ja lisäravinteita keittoon saa myös lisäämällä erilaisia siemeniä ja pähkinöitä keiton päälle. Ne voi säilyttää kauniissa lasipurkeissa pienellä tarjottimella, jonka saa kätevästi nostettua pöytään jokaisen itse valittavaksi ruokahetken alkaessa. Samat lisukkeet sopivat myös puuron tai jugurtin lisukkeeksi. Myös valmiiksi keitettyjä kokonaisia papuja, linssejä ja kikherneitä voi lisätä sosekeiton joukkoon ennen lämmittämistä tuomaan vaihtelevaa tekstuuria. Raejuustoa lisäämällä saa keittoon täyteläisyyttä, kuten myös kasvipohjaisista kermatuotteista. Tuoreet yrtit toimivat tietysti myös keiton päällä, tuoden raikkautta lautaselle. Helpoin ja itsestään selvin lisuke viimeisenä, keitosta tulee kokonainen ateria, kun sen tarjoilee leivän tai sämpylöiden kanssa.
Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest
Täällä toinen kasviskeiton syöjä ja samantyyppinen projekti meneillään. 🙂
Meillä myskikurpitsakeittoon laitetaan kurpitsan lisäksi pari porkkanaa, sipulia, omena ja yhden appelsiinin mehu. Raikastaa ihmeesti kurpitsan maun.
Tänä talvena olen myös monesti laittanut tuoreita vihanneksia paloiksi leikattuna folioon/paistopussiin (ripaus suolaa, pippuria ja yrttejä mukaan) ja paahtanut ne uunissa sillä aikaa kun laitan pääruokaa laittaessa (n. 20min 175 astetta). Tulee oikein meheviä ja makua on minusta enemmän kuin höyryttäessä tai keittäessä. Folio ja paistopussi ei tietenkään ole mitään ympäristöystävällisimpiä ratkaisuja, mutta sama onnistuu varmasti leivinpaperillakin, kun vain tekee siitä kunnon nyytin, että kosteus pysyy sisällä. 🙂
Kiva lukea että sielläkin on samanlainen projekti käynnissä! 🙂 Pitääpä kokeilla keittoa noilla lisukkeilla, en olisi tullut ajatelleeksi, mutta nyt sitrusten ykkössesonkina appelsiini voisi tuoda juuri kivan erilaisen tvistin. Kuulostaa tosi herkulliselta myös uunivihannekset, ja pitää kokeilla tuollaista nyyttiä, ja miten se vaikuttaa makuun. Mukavaa kun jaoit vinkkisi!