Laskiaissunnuntaita! Laskiaispullan ja sisustuslehden ääreltä oman kodin lämmöstä viikon kuumaan puheenaiheeseen eli Ekbergin myymälän rajuun uudistukseen. Aihe kuohuttaa, ja syystä!
Mikäli joku on välttynyt uutiselta lyhyenä taustoituksena Ekbergin leipomomyymälässä alkoi remontti joulun jälkeen ja uusi myymälä avattiin tällä viikolla. Sen seurauksena kulttuurihistoriallisestikin arvokas myymälän sisustus 1900-luvun alusta massivipuisine kiintokalusteineen ja pariovineen on tuhottu. Muutosta demonstroi hyvin arvostamani sisustusarkkitehti Ilkka Mälkiäisen Facebookissa jakamassa ketjussa olleet kuvat. Tilalle on tuotu modernit liiketunnisteiset liukuovet, kirkas valaistus, muovitiskit, ja vaalea moderni yleisilme kiiltävine pintoineen. Legendaaristen pariovien sijaan tv-ruutu ottaa asiakkaat vastaan ja näyteikkunaa somistaa hulppeiden entisajan konditorialuomusten sijaan naruista roikkuvat pahviset take-away kahvimukit.
Alkuperäistä on hyvin vähän jäljellä ja sekin on häivytetty uuden karhean alle: vanha laattalattia, kattoreliefi sekä yksi seinällinen alkuperäisistä täyspuisista myymälän leipähyllyistä. Maitotölkit ovat vitriinissä rivissä ja varsinaisia leipomotuotteita joutuu etsimään. Tilalle on tuotu vihannesosasto keskelle myymälää ja muoviset ostoskorit. Bulevardin sydämessä yli vuosisadan toimineeseen Ekbergiin yhdistetty arvokas ja perinteikäs tunnelma on tipotiessään.
Myymälää voi helposti erehtyä luulemaan minkä tahansa leipomoketjun perustyylikkääksi ajanhengessä laitetuksi myymäläksi – kärkkäimpien kriitikkojen mukaan jopa ABC:n kahvioksi. Yleisilme olisi varmasti raikas ja sisustus toimiva, missä tahansa muualla kuin tuossa osoitteessa ja Ekbergin kyltin alla. Mitään tekemistä myymälän ilmeellä ei tunnu olevan Ekbergille tunnusomaisen perinteikkään identiteetin kanssa.
Vaikka käyntini Ekbergillä on laskettavissa vuosittain kahden käden sormilla liikkuessani harvemmin Helsingin keskustassa, olen aina suhtautunut Ekbergiin suurella lämmöllä ja kunnioituksella. Niinpä tapaus kuohuttaa ja surettaa. Kuin dystopiaa – paitsi, että se tapahtui jo. Kulttuurihistoriallinen katastrofia, kuten Heli Thorén kirjoitti blogissaan Ekbergistä. Näen perinteikkäässä arkkitehtuurissa ja sen vaalimisessa, myös sisätilojen osalta suurta arvoa itsessään, josta me kaikki voimme nauttia kaupungilla liikkuessa ympärillämme aistittavan ainutlaatuisen tunnelman myötä.
Minulle Helsinki on rakas pääkaupunki, jonka identiteettiin oleellisesti kuuluu vanhan vaaliminen uuden rinnalla ja perinteikkäät ravintolainstituutiot, kuten Kämp, Savoy, Café Engel ja Ekberg – ihan vain muutamia suosikkeja mainitakseni.
Perheomisteisen Ekbergin johto kommentoi lehdistölle myymälän muutoksen olevan toivotunlainen. Suurimpia syitä muutokseen on houkutella nuorempaa asiakaskuntaa. Huh! Mitä (kaiken ikäisen) asiakaskunnan aliarviointia. Minulle, kuten kohusta päätellen monelle muullekin Ekbergille mennään ensisijaisesti paikan perinteisen tunnelman takia. Tunnelman, joka kadotettiin uudistuksessa totaalisesti. Aivan kuin nuoret eivät osaisi arvostaa vanhaa ja automaattisesti odottaisivat sitä, että kaikki keskustan liiketilat ovat toistensa kopioita.
Tasokkaita nykyaikaisia leipomomyymälöitä on jo keskustassa riittävästi, (vanhan) Ekbergin kaltaisia kruununjalokiviä ei enää yhtään. Kiitos vaan asiakaslähtöisestä ajattelusta!
Liiketoiminnalliset syyt ovat muutoksen taustalla ja voin ymmärtää niiden tuoman paineen ajaneen ratkaisuihin. Sääli että muutos ei ole lähtenyt brändin vahvuuksista eli perinteikkyyden vaalimisesta, vaan leikkaa ja liimaa tyyliin on napattu ideoita sieltä sun täältä. Samassa on unohdettu brändin arvokkain ydin, joka on monelle asiakkaalle ollut Ekbergin yli sata vuotta ennallaan säilynyt sijainti ja liiketilojen ainutlaatuinen vanhan ajan tunnelma.
Ristiriita tuntemani Ekbergin brändin ja uuden myymälän välillä on räikeä. Muutos tuntuu hutaistulta, eivätkä yritysilme tai markkinointiviestintä vaikuta päivittyneen lainkaan yrityksen kanavien vilkaisun perusteella. Ekbergin perinteikäs logo on nyt eri paria myymälän kanssa. Myöskään remontin ulkopuolelle jäänyt kahvila ja uusittu myymälä eivät enää keskustele visuaalisesti keskenään. Liekö vain ajan kysymys koska myös kahvila ‘raikastuu’. Ja koska Ekbergin kyltin tilalle tulee uusi nimi.
Työn tilaaja vakuuttaa tienneensä, mitä on tilannut ja saanut haluamansa. Harmi, ettei olla ymmärretty, että uudistaa voi myös vanhaa kunnioittaen ja alkuperäistä hellästi vaalien. Tätä monet Ekbergin vanhoista asiakkaista selvästi odottivat. Vanha miljöö nähtiin sen sijaan liiketoimintaa jarruttavana taakkana, ei (oikein esille tuotuna) lisäarvoa tuovana uniikkina kilpailuetuna. Lupauksena edes jostain pysyvästä alati muuttuvassa maailmassa.
Liiketoiminnan uudistaminen olisi yhtä hyvin voinut lähteä muustakin kuin yli sata vuotta vanhan historiallisesti arvokkaan myymälän sisustuksen radikaalista uusimisesta. Vaikkapa ydinvalikoimaa terävöittämällä, sitouttamalla tehokkaammin sekä ottamalla nykyaikaiset viestintämuodot ja brändiä tukevat tarinankerronnalliset keinot käyttöön.
Kun lukee maamme vanhimman leipomon Ekbergin rikkaasta ja monivaiheisesta historiasta (piilotettuna yrityksen nettisivujen syövereihin), siitä riittäisi ainutlaatuisia tarinoita kerrottavaksi. Perinteikkään interiöörin arvo tavaramerkin kannalta oltiin huomattu myös vuosikymmenten saatossa, mutta tässä uudistuksessa sen vaalimisesta päätettiin luopua:
“Onni onnettomuudessa oli, että yrityksellä ei ollut varaa lähteä mukaan 1980-luvun sisustusbuumiin, vaan kahvilan piti tyytyä vanhoihin kalusteisiin. Perinteikkyydestä tuli lopulta Ekbergin tavaramerkki.”
Kauneuden ja vanhan alhainen arvostus maassamme on asia, mitä en voi olla hämmästelemättä. Yksi surullisimmista juttusarjoista ikinä lienee Hesarin Puretut talot -sarja, joka kertoo vanhoista uudistumisvimmassa tuhotuista rakennuksista. Alkuperäisen kauniin puretun rakennuksen rinnalla on kuva tilalle rakennetusta (muka) toiminnallisesta ja nykyajan standardit täyttävästä susirumasta hirvityksestä.
Yksi tärkeimpiä syitä miksi Keski-Euroopan suurkaupungit ja lähinaapuri Tukholma ovat silmääni aina niin viehättäviä on se, kuinka vanha maailma on vahvasti aistittavissa huolella vaalittujen vanhojen rakennusten, ravintoloiden ja miljöiden ansiosta.
Vaikka yleensä pyrin katsomaan asioita blogissani positiivisesta näkökulmasta, joskus täytyy myös ottaa kantaa ja puhua omien arvojensa puolesta suoraan. Niin kauan kuin tällaisia julkitilojen kulttuurishistoriallisia hävityksiä katsotaan läpi sormien, saman menon voi olettaa jatkuvan myös tulevaisuudessa – kunnes kaikki vanhat sisätilat on tuhottu.
Mikä mahtaa olla Helsingin kaupungin ja Rakennusviraston vastuu Ekbergin tapauksessa? Ilmeisesti ei mikään koska kyseessä on sisätila, mutta pitäisi olla. Olisiko vanhaa vielä palautettavissa ja miten vastaavanlaiset tuhotyöt saadaan jatkossa riittävän ajoissa estetyiksi?
P.s. Kuvien pulla ei liity tapaukseen. Se on lähileipomostani ’grab and go’ -hengessä mukaan napattu, niin ikään sisustuksellisesti uusitun juuri avatun artesaanileipomo Gateaun valikoimasta. Aiemmin Fazerin ostaman ja nimellä Leipomo Keisari tunnetun myymälän uudesta konseptista huolimatta reseptiikka ei onneksi ole muuttunut – ainakaan tiettyjen klassikkojen osalta. Vaikka tätäkään muutosta en ollut osannut kaivata, kiitokset entistä kivemmasta myymälästä, raikkaasta kokonaisuudessaan uudistuneesta brändistä ja herkullisesta pullasta!
Destroyed is the atmospheric over 100 years old interior of the traditional Ekberg’s bakery shop in Bulevardi 9, Helsinki.
Terkkuja täältä Pyeongchangin olympialaisista! Jännää, että täällä olen aivan muun äärellä ja kuinka pahalle minusta tuntui, kun yhtenä yönä sain Helsingistä ekbergiläiset kuvaterveiset. Vielä vuorokautta myöhemmin kyselin, että voiko tämä kaikki todellakin olla totta. Näkemättä paikkaa voisin helposti ajatella, että minulla ei enää ole asiaa kyseiseen myymälään. Ennen olen vieraillut siellä nauttimassa menneestä maailmasta, tuulahduksia sieltä kun on niin kovin vähän enää tarjolla.
Harmi. Todella harmi. Ikävää, että sain ekbergiläisen kuvatervehdyksen.
Kiitos terveisistä! Eikö ole jännä, miten tällaiset uutiset voi tuntua sydämessä ja pysäyttää. Minullakin oli ihan pasmat sekaisin koko viikonlopun ja aina huomasin miettiväni asiaa, toisaalta ihmetteleväni, miten isolta asia tuntuu suhteessa moneen. Toisaalta uskon että ihan hyvällä tahdolla ja sydämellä muutoksiin on lähdetty, ja moni asiakas voi niitä myös arvostaa. Silti tuntuu surulliselta, kun tällaisia helmiä ei enää ole jäljellä ja jokaisen hävityksen myötä Helsinki muistuttaa vähemmän Euroopan vanhoja sivistysvaltioita siinä mielessä, että vanhaa kunnioitettaisiin luonnollisena ja arvokkaana osana kaupungin kulttuurihistoriaa.
Surullista ☹
Niinpä! 🙁
Todella harmillinen asia, sillä Ekberg on kuulunut paikkoihin joissa haluan vieraille Helsingin reissuilla. Rakastan vanhoja liiketiloja Helsingissä kuten Ekberg, Artek, Fritz Hansen..nyt taitaa yksi rakkauteni sammua.
Olen suunnittelemassa kahvilaa jossa on hienot vanhat kivilattiat. Kerroin alkuperäisten pintojen säilyttämisen tärkeydestä ja vertasin asiaa Ekbergin tunnelmaan..tuolloin en vaan tiennyt tästä uudistuksesta ) :
Upea kannanotto, hyvä!
Eikö vain! Tämä uudistus olisi helpompi niellä jos uudessa liikkeessä olisi selkeämpi punainen lanka ja kytkös vanhaan tuttuun tunnelmaan, ja perinteikäs tila tuotu tähän päivään paremmin huomattavasti enemmän vanhaa vaalien. Vaikka en uuden myymälän sisustusta sinällään moiti ja voin ymmärtää, että se tuntuu monen silmään jopa kivan raikkaalta, itsestäni ero entiseen tuntuu liian suurelta entiseen. Pala kaupungin kulttuurihistoriaa ja kauneutta on poissa. Kahvilan puoli on ennallaan, mutta tämän jälkeen meni fiilis mennä sinnekään, ainakaan hetkeen.. Sen sijaan pitää muistaa aktiivisemmin suosia niitä harvoja paikkoja, jotka vielä näkevät vanhan säilyttämisessä arvoa ja edesauttaa niiden hengissä pitämistä, myös jatkossa. Kiitos paljon palautteesta, joskus täytyy ottaa kantaa!
Hyviä leipomotuotteita saa nykyisin monesta paikasta. Ekbergiltä leipää hakiessani olen nimenomaan maksanut leivän hinnassa myös siitä tunnelmasta, joka liikkeessä oli. Nyt voin hakea leivän Gateaulta tai Kannistolta.
Näin itsekin koen! Vaikka Ekbergin tuotteet ovatkin aina olleet maukkaita ja laadukkaita, syy siellä käyntiin on liittynyt ennen kaikkea tunnelmasta nauttimiseen.
Hello! Someone in my Myspace group shared this website with us so
I came to take a look. I’m definitely loving the information. I’m bookmarking
and will be tweeting this to my followers!
Excellent blog and brilliant design and style.
Kiitos mielenkiintoisesta ja kattavasta postauksesta Olen aina rakastanut Helsingin vanhantyylistä ja eleganttia arkkitehtuuria, samoin minua on aina viehättänyt, kuten sinuakin, Keski-Euroopan kaupungit ja Tukholma. Ekbergin kahvilan olisi todellakin kannattanut säilyttää historiallinen ja viehättävä sisustuksensa.
Tykkään blogistasi, joka sisältää kiinnostavaa pohdintaa ja inspiroivia kuvia Nimesi on niin kaunis, Giselda Terveellistä ruokaa käsittelevät kirjoitukset kiinnostavat myös minua
Lämmin kiitos kauniista kommentistasi tämän ikävän aiheen postaukseen, ilahduin siitä kovasti! <3 Haluan ajatella tämän Ekbergin tapauksen myös muistutusena itselle osata paremmin nauttia jäljellä olevasta vanhasta, ja muistaa suosia paikkoja, joissa historiaa on vielä jäljellä. Toisaalta myös matkustelu Keski-Eurooppaan ja Tukholmaan tuntuu myös entistä inspiroivammalta tällaisten menetysten myötä…
Mukava saada positiivista palautetta, ja kiva kun mainitsit erityisesti ruoka-aiheen! Se on vähemmän esillä ollut aihealue blogissani, mutta omassa elämässäni juuri nyt inspiraatiota tuova, joten siinä mielessä luonteva osa blogia. Muutenkin tykkään laajentaa aiheita sopivasti sisustuksen ulkopuolelle. Niinpä pidän aiheen vastaisuudessakin tutumpien aiheiden rinnalla varmasti mukana, kun se on otettu näin mukavasti vastaan. Iloista talvista viikkoa sinulle! 🙂