Mitkä ajatukset auttavat jaksamaan näinä epätavallisina aikoina? Entä mitä hyvää tilanne on tuonut mukanaan? Pakkopositiivisuuten en missään nimessä kannusta, vaan myös kielteiset tunteet kannattaa kohdata ja käsitellä. Mahtaa olla harvassa ne, joita tämä koronatilanne ei yhtään huoleta terveyden tai talouden puolesta. Kuitenkin uskon, että omien ajatusten ohjaaminen myönteisiin näkökulmiin auttaa selviämään paremmin tulevista viikoista ja kuukausista. Tässä muutamia itseäni helpottaneita näkökulmia siihen, kuinka selvitä epävarmoina aikoina.

1.Olenko osa ongelmaa vai osa ratkaisua? Tilanteen vakavasti ottaminen ja kaiken tehtävissä olevan tekeminen, jotka estävät viruksen leviämistä on osa ratkaisuna olemista. Myös silloin kun itse tai oma lähipiiri ei kuulu riskiryhmään. Muistetaan kunnon turvavälit ja minimoidaan fyysiset kontaktit vain pakollisiin. 70-vuotiaiden tulisi malttaa pyytää apua kaupassa käyntiin ja ottaa hallituksen karanteeniohjeistus tosissaan, ja meidän nuorempien katsoa perään varmuuden vuoksi. Paljon voi tehdä myös oma-aloitteisesti maalaisjärkeä käyttäen, vaikka viranomaiset eivät olisi vielä pakottaneet.

2. Tulevaisuudesta ei koskaan muutenkaan tiedä. Normaalioloissa elämme valtaosan ajasta illuusiossa, että elämä jatkuu kutakuinkin ennallaan, tai etenee tietynlaisesti. Tämähän on pelkkää illuusiota, jos tarkemmin miettii asiaa. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä kävin pitkiä pohdintoja uskaltaisinko luopua vakityön tuomasta turvasta. Uskalsin, kun oivalsin, ettei mistään elämässä ole takuita muutenkaan. Ulkoisen varmuuden tilalle tuli sisäinen varmuus ja usko siihen, että vaikka elämään kuuluu nousut ja laskut, elämä jatkuu tapahtuu mitä tahansa. Taantuman myötä taloudellinen epävarmuus toki lisääntyy, niin lukuisat yrittäjät kuin palkansaajat saavat varmasti osumaa, enkä koe olevani mitenkään suojassa näiltä tuulilta – ja toki se huolettaa. Voin vain toivoa parasta ja uskoa, että kaikesta selvitään.

3. Samassa veneessä ollaan. Maassamme ei ole yhtä ainutta ihmistä, kehen poikkeustila ei vaikuttaisi. Kukaan ei ole yksin pelkojensa kanssa. Tuntuu merkitykselliseltä kohdistaa mieli siihen, mitä voi tehdä eli tehdä konkreettisia tekoja epidemian hidastamiseksi, kuten ottaa lapset kotihoitoon, vaikka se tarkoittaakin epämukavuutta arkeen ja hankaloittaa työntekoa. Tietenkään se ei valitettavasti kaikissa perheissä ja ammateissa ole mahdollista.

4. Perspektiivi. Tilanteet monissa perheissä ovat aivan eri tasolla haastavat kuin itsellä, joiden näkökulmasta samassa veneessä ollaan tuntuu varmasti aivan humpuukilta. On perheitä, joiden lasten ei ole turvallista olla kotona, ruoasta on pulaa kouluruokailun ollessa tauolla, kaikilla ei ole taloudellista puskuria, on lisääntynyttä yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia. Itse toivoisin vinkkejä, miten auttaa heikoimmassa asemassa olevia ihmisryhmiä. Ehkäpä alkajaisiksi turvaudun Vennerin palveluun ja lähetän kauppakassin jollekin apua tarvitsevalle perheelle. Kun suhteuttaa oman epävarmuuden näihin skenaarioihin, huomaa olevansa lopulta aika onnekkaassa asemassa.

5. Valoa kohden! Ensimmäiset sipulikukat ovat jo nousseet, tuijat on huputettu ja puutarhaa saa pian alkaa hoitamaan enemmänkin. Omalla pihalla uskaltaa viettää aikaa maailman myllertäessä. Se tuntuu todella ylelliseltä tässä maailman tilanteessa. Pääsiäiseen on vajaa kuukausi, vappuun puolitoista. Vaikka nekin taitaa olla peruttu isompien kokoontumisten osalta.

6. Ilmastonmuutoksen hidastuminen. Ilma ei ole pitkään aikaan ollut näin puhdasta Kiinan tehtaiden seisoessa ja lentoliikenteen hiljentyessä. Toivottavasti tämä poikkeustila saa ihmiset havahtumaan siitä, kuinka kytköksissä me maapallon ihmiset olemme toinen toisiimme. Sillä miten kulutamme on vaikutusta aina johonkin toiseen sekä siihen, minkälaisen maapallon jätämme jälkipolville.

7. Luontoyhteyden vahvistuminen. Ulkoilureiteillä on ollut väkeä viime viikonloppuna ruuhkaksi asti. Se ei toki ole hyvä huomioon ottaen viruksen tartuntariskin. Leikkipuistoihin tekisi mieli pystyttää “muistakaa turvaväli” -kylttejä. Kuinka ihanaa silti, että suomalaiset lähtevät hakemaan hyvinvointia ja mielenrauhaa raittiista ulkoilmasta.

8. Paluu perusasioiden ääreen. Kodin ja perheen merkitys korostuu näinä aikoina. On aikaa ja mahdollisuus laittaa enemmän ruokaa, elämän kivijalkoja. Saamme käyttää mielikuvitusta, kuinka saada aika kulumaan mielekkäästi neljän seinän sisällä. Pitää yhteyttä ja vaihtaa ajatuksia, kysellä, kuinka muualla jaksellaan. Osoittaa ja ottaa vastaan myötätuntoa toinen toisillemme, erilaisia tuntemuksia ja tilanteita kohtaan.

9. Innovaatiot ja uudenlaiset tavat työskennellä. Uskon tämän tilanteen jättävän pidempiaikaisia vaikutuksia niin yksilötasolla, kuin yrityksissäkin. Etätyökulttuuri ja -työskentelytavat ottavat varmasti isoja harppauksia eteenpäin perinteisemmissä organisaatioissa, syntyy uusia bisneksiä ja mahdollisuuksia. Vaikeat ajat pakottavat uudistumaan, mistä seuraa usein luovia ratkaisuja ja uudenlaisia visioita. Esimerkiksi monet liikuntatunnit ja konsertit ovat jo siirtyneet koteihin etäyhteyksien ansioista sekä maailman museoihin pääsee virtuaalikierroksille.

10. Epäitsekkyys ja solidaarisuus. Minusta on tosi hienoa kuinka niin moni on tuonut esiin huolen pienyrittäjien selviämisestä epidemian yli. Itsekin laitan jakoon suosituksiani Insta Storiesin puolella. Toki haasteet ovat edessä yhtä lailla isoilla firmoilla, eikä kaikilla valitettavasti ole henkilökohtaisessa taloudessa mahdollisuutta lisätä kulutusta näinä epävarmoina aikoina. Suositusten jakaminen ei onneksi maksa mitään, eikä tarjoutuminen käymään kaupassa vanhuksen puolesta.

Myös tuoreet kukat maljakossa piristävät mieltä, värikkäät unikot etenkin!

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest